Kansainvälinen tutkimusryhmä perustaa johtopäätöksensä tutkimuksiinsa vuorigorillojen luista. Tutkijat löysivät vanhojen gorillojen luista samanlaisia luuston ikääntymisen piirteitä kuin ihmisillä.Gorillojen luissa ei kuitenkaan näkynyt merkkejä ikään liittyvästä kiihtyvästä luukadosta.

Ihmisillä ja etenkin naisilla on taipumus iän myötä menettää luun mineraalitiheyttä. Vanhempien vuorigorillanaaraiden ja -urosten välillä ei kuitenkaan ollut merkittävää eroa luuntiheydessä.

Eroja tutkijat selittävät sillä, että gorillanaaraat saavat jälkeläisiä läpi elämänsä ja siten todennäköisesti säilyttävät hormonitasot, jotka auttavat suojaamaan niitä luukadolta. Fyysinen aktiivisuus voi myös auttaa kasvattamaan ja ylläpitämään vahvempia luita.

Gorillojen ja muiden ihmisapinoiden luiden tutkimus auttaa selvittämään monien ihmisillä yleisten sairauksien alkuperää. Esimerkiksi osteoporoosista kärsii jopa joka neljäs yli 50-vuotias suomalaisnainen.

”Ikääntymisen vaikutuksia luustoon ei ole juurikaan voitu tutkia tällä tarkkuudella villeinä elävien kädellisten keskuudessa. Koska vuorigorillapopulaatiota monitoroidaan jatkuvasti, tiedetään tutkimuksen kohteena olevien gorilloiden elintapoja hyvinkin tarkasti, samoin niiden tarkka ikä ja esimerkiksi lisääntymishistoria”, Oulun yliopistosta tutkimuksessa mukana oleva bioarkeologi, dosentti Juho-Antti Junno kertoo. Junno on tutkinut gorilloja vuodesta 2002 alkaen.

Tutkijat olettavat, että osteoporoosi ja useat muut ikäperäiset sairaudet saivat alkunsa, kun ihminen ja afrikkalainen apina alkoivat kehittyä eri suuntiin evoluution jakautuessa.

Johns Hopkins Universityn johtamassa tutkimuksessa 34 villin vuorigorillan luita analysoitiin muun muassa mittaamalla luuntiheyttä raajojen luista ja selkärangasta. Gorilloista 16 oli naaraita ja 17 uroita ja ne olivat iältään 11–43-vuotiaita.

Tutkimusryhmä keräsi luuaineiston Ruandasta Volcanoes National Parkista. Puisto on yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa villigorilloja voi tarkkailla koko niiden elämän ajan. Kun gorilla kuolee luonnossa, sen luut kerätään, luetteloidaan ja lisätään paikallisessa Karisoke-tutkimuskeskuksessa sijaitsevaan kokoelmaan.

Tutkimus on julkaistu Royal Societyn Philosophical Transactions B -tiedejulkaisussa: https://royalsocietypublishing.org/doi/10.1098/rstb.2019.0606