Helsingin yliopisto

Lapsen etua ei huomioida riittävästi oikeuskäytännössä

Jaa
Lapsen oikeuksia tulkitaan kirjavasti. Tuore väitöskirja osoittaa, että lapsen etu jää huomioimatta etenkin kysymyksissä, joita ei ole perinteisesti yhdistetty lasten oikeuksiin.

– Usein lapsen etua ei arvioida ollenkaan ja silloinkin kun arvioidaan, arviointi on usein erilaista eri asiaryhmissä, sanoo väitöskirjatutkija Milka Sormunen.

OTM Milka Sormunen analysoi lapsen edun käsitettä kotimaisessa, eurooppalaisessa ja kansainvälisessä ihmisoikeuksia koskevassa oikeuskäytännössä väitöskirjassaan "The Best Interests of the Child in Human Rights Practice: An Analysis of Domestic, European and International Jurisprudence". Väitöskirja tuottaa uutta tietoa siitä, miten lapsen edun käsite ymmärretään ja miten sitä käytetään Suomen korkeimman hallinto-oikeuden, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuissa ja YK:n lapsen oikeuksien komitean loppupäätelmissä.

Tutkimus perustuu laajan oikeustapausaineiston systemaattiseen analyysiin. Vastaavaa oikeustapausaineistoihin perustuvaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty tässä mittakaavassa. Sormusen tutkimus tuo esille havaintoja, joita ei voi vahvistaa rajatummalla aineistolla.

Perusteettomia tulkintaeroja

YK:n lapsen oikeuksien sopimus linjaa, että kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Perinteisesti lapsen etu on yhdistetty perheoikeuteen sekä lastensuojeluasioihin. Lapsen oikeuksien sopimus kuitenkin laajensi lapsen edun soveltamisalaa kaikkiin lasta koskeviin asioihin sekä vahvisti lapsen edun ja perus- ja ihmisoikeuksien yhteyttä. Lapsen etu pitää siis ottaa huomioon, kun päätetään esimerkiksi koronarajoituksista tai ilmastotoimista.

Lapsen oikeuksien sopimus on sitova, joten päätöksentekijöiden tulee huomioida lapsen etu kaikissa lasta koskevissa päätöksissä. Siksi on myös keskeistä ymmärtää, mitä haasteita lapsen edun käsitteeseen ja sen käyttöön liittyy.

Sormusen tutkimus osoittaa, että lapsen etua ei huomioida niin hyvin kuin pitäisi. Lapsen edun arviointi on usein epämääräistä ja perustelut liian niukkoja. Tutkimuksessa tuli esille eri asiaryhmien välisiä perusteettomia eroja, jotka ovat ongelmallisia lasten oikeuksien ja etenkin syrjinnän kiellon näkökulmasta. Esimerkiksi ulkomaalaiset lapset ovat muita lapsia heikommassa asemassa: EIT:n ulkomaalaisratkaisujen ja lastensuojeluratkaisujen vertailu osoitti, että samat oikeudet toteutuvat huonommin ulkomaalaisasioissa.

– Ongelmia liittyy etenkin lapsen edun huomioimiseen ulkomaalaisasioissa sekä sellaisilla alueilla, joita ei ole perinteisesti yhdistetty lasten oikeuksiin. Tämä viittaa siihen, että konteksti vaikuttaa lasten oikeuksien toteutumiseen.

Huomio prosessiin

Sormunen tarjoaa ongelmien ratkaisuksi panostamista päätöksentekoprosessiin: tuomioistuinten pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, onko lapsen etua harkittu, onko arvioinnin perusteita avattu sekä onko prosessuaalisia velvoitteita (esimerkiksi lapsen mielipiteen selvittäminen) noudatettu. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että päätöksentekoprosessiin ja lasten oikeuksien toteutumista edistäviin rakenteisiin keskittyminen turvaa tehokkaammin lapsen etua kuin lapsen edun ymmärtäminen sisällöllisenä velvoitteena. EIT:n ratkaisukäytännössä prosessuaalinen lähestymistapa on usein johtanut hakijan kannalta hyvään lopputulokseen. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea korostaa lapsen etuun liittyvissä suosituksissaan rakenteita, jotka edistävät yleisesti lapsen oikeuksien toteutumista.

– Jos prosessi on asianmukainen, on todennäköisempää, että lapsen oikeudet toteutuvat paremmin myös sisällöllisesti. On kuitenkin tärkeää, että sisällöllistä harkintaa ei unohdeta: lapsen edun arvioinnin lisäksi pitäisi määritellä, mistä oikeuksista on kyse, ja arvioida erikseen, voiko näitä oikeuksia rajoittaa, Sormunen toteaa.

***

OTM Milka Sormunen väittelee 12.3.2021 kello 12 Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "The Best Interests of the Child in Human Rights Practice: An Analysis of Domestic, European and International Jurisprudence".

Vastaväittäjänä on Professor of Children's Rights, Vice-Dean Ton Liefaard, Leiden Law School, Leiden University, ja kustoksena on professori Tuomas Ojanen.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.



Yhteyshenkilöt

Milka Sormunen
Puh. 050 448 9423
milka.sormunen@helsinki.fi
@milkasormunen

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Kansainvälisissä yliopistovertailuissa se on ollut toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye