Lasten munuaissyövän hoidon yksilöllisempään suunnitteluun uusi lupaava menetelmä

Arvostetussa Journal of Clinical Oncology -tiedelehdessä vastikään julkaistu tutkimus selvitti, voiko munuaissyöpää eli Wilmsin tuumoria sairastavien lasten verestä ja virtsasta otetusta nestebiopsiasta tunnistaa syövän perimää. Wilmsin tuumori eli nefroblastooma on harvinainen sairaus, mutta yleisin lasten munuaissyöpätyyppi, joka todetaan Suomessa kymmenellä lapsella vuodessa. Uudessa lastensairaalassa hoidetaan vuosittain keskimäärin neljää Wilmsin tuumoria sairastavaa lasta.

”Tutkimuksen perusteella verinäytteestä ja virtsasta voitiin tunnistaa syövän DNA:ta. Näyttää myös siltä, että verestä voidaan tunnistaa ennusteen kannalta merkittäviä kasvaimen perimän muutoksia”, kertoo lasten hematologiaan ja onkologiaan erikoistuva lääkäri, dosentti Laura Madanat-Harjuoja.

Verestä otetulla nestebiopsialla voidaan tunnistaa aggressiivista Wilmsin tuumoria sairastavat potilaat

Tutkimuksessa oli mukana 50 levinnyttä Wilmsin tuumoria sairastavaa lasta. Aineisto on peräisin Children’s Oncology Groupin biopankista, johon on kerätty näytteet kymmenistä pohjoisamerikkalaisista syöpäkeskuksista. Potilaista oli otettu diagnoosihetkellä veri- ja virtsanäytteet sekä kasvaimesta kudosnäyte. Näytteet sekvensoitiin ja niistä tutkittiin syövän DNA.

Syövän DNA:ta löytyi veren seerumista 82 %:lla ja virtsasta 26 %:lla. Verestä otetulla nestebiopsialla pystytään siis tunnistamaan potilaat, jotka sairastavat aggressiivista ja siten todennäköisemmin uusiutuvaa Wilmsin tuumoria ja jotka täten hyötyisivät entistä tarkemmasta hoidon räätälöinnistä. Potilailla, joilla ei ollut suurta määrää kasvaimen DNA:ta veressä, näytti olevan parempi kokonaisennuste.

Nestebiopsia on verestä tai virtsasta otettava näyte, josta voidaan tunnistaa syöpäsoluista vapautunutta perimää eli DNA:ta. Nestebiopsiaa on käytetty vain aikuisten rinta-, keuhko- ja suolistosyövissä. Nestebiopsian hyödyistä lasten syöpien diagnostiikassa ja hoidossa on varsin vähän tietoa.

Osassa verinäytteistä löytyi sellaisia syöpäsolujen perimän muutoksia, joita ei ollut havaittavissa kasvaimesta otetusta kudospalasta. Tämä johtuu Madanat-Harjuojan mukaan siitä, että kasvaimesta otettu koepala edustaa vain kasvaimen yhtä osaa. Nestebiopsian etuna taas on, että vereen päätyy kasvaimen perimää eli DNA:ta koko kasvaimesta.

”Tämä tarkoittaa sitä, että verestä otettu nestebiopsia voi antaa yleiskuvan ja koosteen useammasta kasvaimesta esimerkiksi levinneessä syövässä. Veren nestebiopsia vaikuttaa olevan lupaava myös kasvaimen heterogeenisyyden tunnistamisessa. Selvitämme tätä jatkotutkimuksessamme”, kertoo tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja Laura Madanat-Harjuoja.

Nestebiopsialla kohti yksilöllisempää hoitoa

Lasten munuaissyöpien hoito aloitetaan sytostaateilla, jonka jälkeen kasvain poistetaan leikkauksessa. Tällöin tieto syöpäkasvaimen perimästä ja aggressiivisuudesta saadaan kattavasti selville vasta, kun potilas on jo saanut hoitoa. Kaikki Wilmsin tuumoria sairastavat potilaat saavat saman alkuhoidon riippumatta kasvaimen uusiutumisriskistä.

”Jos solutyyppi tiedettäisiin jo diagnoosihetkellä, olisi mahdollista tunnistaa ne lapsipotilaat, joilla on keskimäärästä aggressiivisempi syöpätyyppi. Silloin hoito voitaisiin räätälöidä paremmin, ja toisaalta pienemmän riskin potilaat säästyisivät myöhemmin tulevilta rankkojen hoitojen haittavaikutuksilta”, Laura Madanat-Harjuoja kertoo.

Nestebiopsia on helpompi ottaa kuin koepala, joten potilaan syöpäsolujen perimämuutoksista voidaan saada tietoa hoidon aikana. Muutokset voivat kertoa esimerkiksi kasvaimen muuttumisesta solusalpaajahoidolle resistentiksi tai immuuniksi, jolloin on aika vaihtaa toisenlaiseen hoitoon.

Madanat-Harjuoja on parhaillaan perustamassa Helsingin yliopistoon ja HUSiin tutkimusryhmää, joka tutkii nestebiopsian käyttöä lapsuudessa ja nuorella iällä sairastettujen kiinteiden kasvainten diagnosoinnissa, seurannassa ja uusiutumisriskin arvioimisessa. Tutkimuksen kohteena on myös syöpäalttiutta sairastavien henkilöiden seuranta ja syövän varhainen toteaminen.

Nyt julkaistun tutkimuksen Madanat-Harjuoja teki postdoc-tutkimusjaksonsa aikana Harvardin yliopistossa ja Dana Farber Cancer Institutessa Bostonissa, Yhdysvalloissa. Yhteistyö jatkuu Harvardin ja jatkossa myös Karoliinisen Instituutin kanssa. Tutkimusta on tukenut muun muassa HUSin Lastentautien tutkimuskeskus.