Liikunnan arvonlisäverokannan valinta – arpapeliä vai perusteltu päätös?

Ymmärrettävästi tilanne herättää liikunta-alalla paljon tunteita. Viime vuosina osa on päätynyt käräjille ja moni on hankkinut maksullisia ennakkopäätöksiä. Hyvä näin, koska siten syventäviin vero-ohjeisiin on saatu koottua aiempaa selkeämpi ja kattavampi case-pankki.

Arvonlisäverotusta linjaavat sekä kansallinen lainsäädäntö että EU, joka pyrkii yhtenäistämään jäsenmaidensa toimintaa. Verotuksen tulisi olla yhdenmukaista ja neutraalia, jotta kuluttaja voisi valita kilpailevista vaihtoehdoista itselleen sopivimman eikä arvonlisävero vaikuttaisi valintaan.

Periaatteessa verokannan valinta liikuntapalvelulle on selkeää:

• ALV 0 %: Arvonlisäverosta vapautetaan liikuntaa tarjoavat yleishyödylliset seurat ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset tietyin edellytyksin.
• ALV 10 %: Urheilulaitosten käyttöoikeuden tarjoaminen oikeuttaa alennettuun 10 % verokantaan (Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY). Kansallisen arvonlisäverolainsäädännön mukaan alennettua verokantaa sovelletaan liikuntapalveluihin, joissa annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen.
• ALV 24 %: Tämä verokanta koskee opetusta ja ohjausta sisältäviä liikuntapalveluita.

Käytännössä tilanne on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Onko ohjattu maastojuoksulenkki liikunnan harjoittamisen mahdollistamista? Onko kuntosalin personal trainer -valmennus liikuntamahdollisuuksien tarjoamista vai sittenkin opetusta ja ohjausta? Voiko kuntokeskus valita 10 % verokannan, jos asiakas harrastaa vain ryhmäliikuntaa ja sitäkin etänä?

Arvonlisäverokannan valinta on hyvin tulkinnanvaraista

Keskusverolautakunta ja korkein hallinto-oikeus ovat tehneet jonkin verran rajanvetoa. Päätöksissä on otettu huomioon muun muassa palveluissa tarjotun opetuksen ja ohjaukseen määrä ja laatu, joita on verrattu lajin tavanomaiseen harrastamiseen. Tässä joitakin esimerkkejä rajanvedon vaikeudesta:

Kamppailulajien harrastajat tietävät, että ohjatuissa harjoituksissa perehdytetään tavoitteellisesti oikeisiin suoritustekniikoihin, joita toistetaan, kunnes ne sujuvat tulevissa vyökokeissakin. KHO:n ratkaisussa yrityksen tarjoaman kamppailulajin opetuksen ja ohjauksen rooli todettiin vähäiseksi, joten arvonlisäveron tuli olla 10 %.

Alennettua verokantaa on sovellettu muun muassa napatanssiin, ohjattuihin lumikenkäretkiin, ryhmäliikuntatallenteisiin ja liikuntatunteihin, joita liikuntakeskus tarjoaa asiakkaille verkkoyhteyden kautta reaaliaikaisina. Näissä ohjauksen rooli ei ole ”vähäistä suurempi” eli ne on rinnastettu liikuntamahdollisuuden tarjoamiseen yrityksen tiloissa tai muualla.

Rajankäyntiä tehdään myös yksittäisen lajin sisällä. Yleishyödyllisen seuran jooga on tavallisesti arvonlisäverotonta, kaupallisen toimijan arvonlisävero on 10 %, kunhan ei tarjota vähäistä enempää opetusta ja jooga on liikunnallista. Erittäin meditatiivisen joogan tai naurujoogan arvonlisävero on täydet 24 %, sillä verottajan mukaan kyse ei enää ole liikunnasta.

Uimaseura voi yleishyödyllisenä toimijana tarjota jäsenilleen uimaopetusta ilman arvonlisäveroa. Voittoa tavoittelevan toimijan verokanta on 24 %, koska uimaopetus ja ohjaus on tavoitteellista. Vauvauinnin arvonlisävero on puolestaan 10 %, koska siinä tarjotaan liikunnan harrastamisen puitteet muttei verottajan tulkinnan mukaan pyritä kehittämään vauvan uimataitoa eikä ohjaus ja opastus kohdistu vauvaan. Vauvojen vanhemmat voivat toki olla tavoitteellisuudesta toista mieltä.

Neutraaliustavoite ei toteudu

Samansisältöisen liikuntapalvelun arvonlisävero voi vaihdella sen mukaan, kuka palvelua tarjoaa. Otetaan esimerkki: kun liikuntarajoitteiselle tarjotaan vamman tai sairauden vuoksi kuntouttavaa vesiliikuntaa tai kun ikäihmiselle tarjotaan toimintakykyä vahvistavaa kuntouttavaa liikuntaa, palveluntarjoaja saattaa maksaa arvonlisäveroa 0 tai 24 %.

Verokantaan – ja siten kuluttajahintaan – vaikuttaa ohjausta tarjoavan pienyrittäjän tausta. Kuntouttavaa liikunnanohjausta tarjoava liikunnanohjaaja tilittää palvelusta 24 % arvonlisäveron, fysioterapeutti vain 0 %.

Ero johtuu siitä, että fysioterapeutti katsotaan terveydenhuoltoalan ammattilaiseksi ja hänen antamansa ohjaus terveydenhoidoksi. Molempien tarjoama ohjauspalvelu voi olla sisällöltään identtistä, ja molemmilla on ammattikorkeakoulututkinto. Selvää on, että tässä kohtaa verottajan neutraaliustavoite vesittyy pahemman kerran.

Kohti valoisampaa tulevaisuutta

Vaikka arvonlisäveron neutraalius ja selkeys on yritetty ottaa pykälissä huomioon, liikunnan arvonlisäverotus herättää yhä paljon kysymyksiä. Viranomaiset ovat vuosia vastanneet liikunta-alan arvonlisäverokysymyksiin ja päivittäneet kiitettävästi ohjeistuksiaan, ja ehkä ajan myötä lainsäädäntöäkin muokataan. Tämä olisi toivottavaa sekä palveluntarjoajan että kuluttajan näkökulmasta.