Arviolta vain noin kolmannes suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti vähintään tunnin reippaasti päivässä. Liikunta ja siihen panostaminen voivat toimia myös investointina, jonka tulokset näkyvät vuosikymmenten päästä parempana työmarkkinoille kiinnittymisenä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin liikunta-aktiivisuuden ja työurien välisiä yhteyksiä lapsuudesta aikuisuuteen vuosina 1980–2010. Tulosten mukaan liikunta oli positiivisesti yhteydessä työssäolokuukausiin ja negatiivisesti yhteydessä työttömyyskuukausiin. Lapsuudessa paljon liikkuneilla oli aikuisena keskimäärin kuukausi enemmän työllisyyskuukausia vuodessa verrattuna lapsena vähän liikkuneisiin.

– Lapsuuden liikunnan yhteydet työuriin ovat Suomen kansantalouden näkökulmasta kiinnostavia, koska väestörakenne kasvattaa painetta sille, että mahdollisimman moni työikäinen olisi työelämässä työkykyisenä mahdollisimman pitkään, kertoo Jaana Kari Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Tutkimus keskittyi koulutuntien ulkopuolella tapahtuvaan vapaa-ajan liikuntaan 9-15 vuoden iässä. Tutkimusaineistona hyödynnettiin Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät – LASERI -tutkimusta ja Tilastokeskuksen työmarkkinatietoja. Aineistojen yhdistäminen mahdollisti LASERI -tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden liikunnan ja työmarkkinatoteutumien yhteyksien tarkastelun 30 vuoden ajalta.

– Elämänkulkunäkökulma antaa mahdollisuuden tarkastella liikunnan merkitystä pitkällä aikavälillä, sillä liikunnan vaikutukset voivat kumuloitua vuosien päähän, Kari kertoo.

Liikunta yhteydessä muuhunkin kuin terveyteen ja kuntoon

Lapsuuden liikunta ei suoraan johda korkeampaan työllisyyteen. Yhteys voi selittyä terveydellä, sosiaalisilla suhteilla, kognitiivisilla taidoilla tai signaloinnilla.

– Liikunnan yhteydet terveyteen ovat kiistattomia. Parempi terveys voi näkyä alempina sairauspoissaolomäärinä tai tehokkaampana työssä suoriutumisena. Tämä voi selittää liikunnallisesti aktiivisten lasten paremman työmarkkinoille kiinnittymiseen vähemmän liikkuneisiin lapsiin verrattuna.

Organisoitu liikunta voi myös laajentaa lapsen sosiaalisia suhteita ja verkostoja. Työurien näkökulmasta verkostoilla voi olla suuri merkitys koulutuspolulta työmarkkinoille siirryttäessä tai työurien myöhemmässä kehityksessä esimerkiksi työpaikkaa vaihdettaessa.

Lapsuuden liikunta voi myös parantaa oppimisen edellytyksiä, kuten tarkkaavaisuutta tai toiminnanohjausta. Näiden taitojen kehittyminen voi olla olennaista koulumenestyksen ja peruskoulun jälkeisen kouluttautumisen näkökulmasta. Nämä puolestaan luovat pohjaa työurien kehitykselle.

– Signaloinnilla puolestaan tarkoitetaan sitä, että työnantajat voivat kokea liikunnallisen elämätavan tekijänä, joka kuvastaa työntekijän hyvää terveyttä, motivaatiota, kunnianhimoa ja tuottavuutta. Tämä voi vaikuttaa työnantajien rekrytointipäätöksiin ja siten selittää eroja työmarkkinoille kiinnittymisessä työuran eri vaiheissa, Kari pohtii.

Alkuperäisjulkaisu:
Kari J.T., Pehkonen, J., Tammelin, T.H., Hutri-Kähönen, N., Raitakari, O.T. 2020. Childhood physical activity as a labor market investment. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, doi: 10.1111/sms.13829. Online ahead of print.

Lisätietoja:
Yliopistonopettaja Jaana Kari
jaana.t.kari@jyu.fi
+358406234336