Aiemmin oli vallalla käsitys, että huonomuistisuus olisi luonnollinen ja väistämätön osa vanhuutta, ja että ikääntynyt ei voisi enää omaksua uusia asioita. Viime vuosina on kuitenkin useiden tutkimusten myötä todettu, että ikääntyvän oppimiskyky säilyy aiempaa oletettua paremmin ja pidempään. Ikääntyminen tuo tullessaan tiettyjä tiedonkäsittelyyn liittyviä muutoksia, mutta nämä vaihtelevat yksilöstä toiseen. Ihmisellä on siis mahdollisuus pitää itse yllä kognitiivisia kykyjään harjoittamalla ikääntyviä aivoja.

Yksi erinomainen keino ylläpitää mielen toimintoja on muistelu. Aivotoimintojen ylläpitämisen ohella muistelu auttaa käsittelemään elettyä elämää. ”Muistelu on tärkeää kaikenikäisille, mutta sen merkitys korostuu luonnollisesti elämänkokemuksen karttuessa. Siksi muistelua kannattaa harjoittaa esimerkiksi yhdessä oman avustajan kanssa”, kertoo Suomen Seniorihoivan perustaja ja toimitusjohtaja Mika Suominen. Muistelu on aivojumpan ohella oman elämän ja identiteetin tarkastelua sekä jäsentämistä. Näin ollen muistelua voidaan pitää eräänlaisena terapiamuotona, joka vahvistaa itsetuntoa ja tarjoaa ikäihmiselle täyttymyksen ja lohdun tunteita.

Muistelutyö

Muistelutyöksi kutsutaan menetelmää, jossa hyödynnetään tavoitteellisesti muistelua viritteleviä toimintamuotoja. Muistelutyötä voi harjoittaa erilaisten järjestöjen ja organisaatioiden järjestämissä ryhmissä, mutta muistella voi toki myös ilman ulkopuolista ohjausta ystävien ja läheisten kesken, oman avustajan kanssa tai itsekseen. Muistelutyötä voidaan harjoittaa eri keinoin, kuten katselemalla vanhoja valokuvia, lukemalla kirjeitä tai päiväkirjoja tai kuuntelemalla muistoja herättelevää musiikkia.

Muistelutyö soveltuu jokaiselle ihmiselle, mutta erityisen hyödyllinen väline se on muutoksiin tai menetyksiin sopeutumisessa, traumaattisten muistojen käsittelyssä, uuden oppimisessa ja itsetuntemuksen kehittämisessä. Muistojen läpikäyminen helpottaa elämän hallintaa vaikeiden elämänvaiheiden aikana, sillä hyvistä muistoista voi ammentaa iloa, voimaa ja perspektiiviä. Muistelun tarkoitus ei kuitenkaan ole paneutua ainoastaan positiivisina koettuihin hetkiin, vaan elämän kokonaisuuteen, johon kuuluu väistämättä hyviä ja huonoja hetkiä sekä vaiheita. Iän tarjoama etäisyys muistoihin helpottaa menneen tutkiskelua objektiivisesti: aikoinaan raskaat asiat eivät enää tunnu yhtä vaikeilta, tai voidaan nähdä, mitä hyvää vastoinkäymisistä on voinut seurata.

Muistelu voi toimia myös sosiaalisena toimintana ja vertaistukena. Se on arvokas yhteisöllinen voimavara, joka mahdollistaa historian ja elämäntarinoiden säilymisen sukupolvelta toiselle. Muistojen jakamisen kautta voi tutustua sekä itseen että toisiin ihmisiin uudella tasolla, sillä muistot kantavat mukanaan ihmisen elämäntarinaa, mieltymyksiä, ajatuksia ja arvoja, jotka yleensä kirkastuvat entisestään niitä sanoitettaessa.

Muistelemisen aikatasot

Muistot valottavat menneisyyden lisäksi myös tätä päivää, ja valmistavat meitä kohtaamaan tulevaisuuden. Näin ollen voidaan sanoa, ettei muistelu koske ainoastaan mennyttä. Menneisyyden tapahtumat eivät enää muutu, mutta ajallinen etäisyys ja elämänkokemus voivat auttaa katsomaan niitä uudessa valossa. Muistojen tarjoaman perspektiivin myötä omaa elämänkaarta on helpompi ymmärtää kokonaisuutena, jossa eri vaiheille ja tapahtumille on ollut syynsä ja seurauksensa.

Kaukaisten muistojen muistelun ohella ikäihmiselle on hyödyllistä harjoittaa lähimuistelua, joka tarkoittaa lähiaikoina, kuten kuluneen päivän tai viikon aikana tapahtuneiden asioiden kertaamista. Suomen Seniorihoivan palvelupäällikkö My Sundelinin kokemus ikäihmisten parista on osoittanut, että lähimuistin ylläpitäminen ennaltaehkäisee aivotoiminnan hidastumista ja helpottaa arkea huomattavasti. Muistisairaiden kohdalla lähimuisti usein heikentyy, ja mieleen palaavat ainoastaan kaukaisemmat muistot. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lähimuistia voisi edelleenkin harjoittaa ja virkistää mahdollisuuksien mukaan.

Toisinaan on hyvä suunnata katse myös tulevaisuuteen, jota on niin ikään mahdollista muistella omalla tavallaan. Tulevaisuuden muistelu on metodi, jota käytetään usein mielen hyvinvointiin ja virkistämiseen tähtäävässä ryhmätyöskentelyssä. Sillä tarkoitetaan vuoropuhelua, jossa keskitytään tulevaisuuteen ja voimavaroihin. Tavoitteena on hahmottaa ja kuvata tulevaisuutta mahdollisimman käytännönläheisesti, monimuotoisesti ja toiveikkaasti. Eri aikatasojen muistelun kautta ikäihminen saa selkeämmän käsityksen valinnoistaan, saavutuksistaan ja elämän kokonaisuudesta, mikä vuorostaan auttaa ymmärtämään sekä arvostamaan tätä päivää ja tulevaisuutta.

Lähteet

Airi Airila: Vanhusten viriketoiminnan perusteet – opas vanhustyöntekijöille (2009). Helsinki: Ikäinstituutti.

Leonia Hohenthal-Antin: Muistot näkyviksi. Muistelutyön menetelmiä ja merkitystä (2009). PS-kustannus.

Saarenheimo M: Jos etsit kadonnutta aikaa (1997). Tampere: Vastapaino.

Kuva: JP Wallets/Shutterstock

Mikäli haluat aiheesta lisätietoa, voit lukea lisää tietopankistamme, jossa on yleistä tietoa esimerkiksi muistisairauksista ja neurologisista sairauksista.