Professori Jarkko Hantula: Kanadan viime vuosien mittavat metsätuhot väärän metsänhoidon seurausta – jatkuva kasvatus riski metsätuhojen kasvulle

- Keski-Euroopassa kirjanpainaja on aiheuttanut varsinkin Tsekin ja Slovakian kuusikoissa todella pahat tuhot. Tilanne on eskaloitunut viimeisen parin vuoden aikana ja tuhojen seuraukset näkyvät puukaupassa pohjoismaita myöten. Puumarkkinat menevät sekaisin, kun markkinoille tulee yhtäkkiä iso määrä puutavaraa, joka on saatava eteenpäin ennen kokonaan arvottomaksi muuttumistaan.

Kanadan viime vuosien mittavat metsätuhot eivät ole yksin ilmastomuutoksen seurausta, vaan epidemiariski synnytettiin väärän metsänhoidon seurauksena.  – Ekosysteemiin kuuluvat metsäpalot onnistuttiin vuosikymmenien aikana saamaan hallintaan, jolloin metsät kasvoivat luonnottoman järeiksi. Vuoristonilurin leviäminen olisi voitu estää hyvällä metsänhoidolla, mutta hakkuukypsiä metsiä ei hakattu ajoissa. Näin järeissä puissa erityisen tehokkaasti lisääntyvien hyönteisten leviämien karkasi käsistä. Esimerkiksi Suomen metsissä ei vastaava olisi päässyt hyvän metsänhoidon ansiosta tapahtumaan.

- Euroopassa kirjanpainajan leviäminen kuusivaltaisissa maissa on iso haaste, mihin Suomenkin tulee varautua. Se leviää kuusen viljelyn laajenemisen myötä sellaisillekin alueille, mitkä eivät ole luonnollisia kuusen kasvualueita. Kirjanpainaja hyötyy eniten suurista kuusitukeista, jolloin ne tulisi korjata ajoissa.

Kirjanpainajan leviäminen Suomen metsiin suuri uhka

Kirjanpainajan leviämisellä on yhteys meneillään olevaan ilmastomuutokseen. – Kirjanpainaja hyötyy lisäntyvistä myrskytuhoista sekä korkeammista lämpötiloista, mitkä auttavat sitä lisääntymään paikoin pahimmillaan useita sukupolvia vuodessa.

- Suomi on tähän saakka ollut kohtalaisen turvassa kirjanpainajalta, mutta emme tiedä, miten kauan. Suomessakin on järeiden kuusien määrä kasvanut ja kuusikoiden osuus metsistä kasvaa, mikä on huolestuttavaa.

Toistaiseksi pahimpana metsätuhojen taloudellisten menetysten aiheuttajana on pidetty juurikääpää eli maannousemaa. – Siitäkin tulee kymmenien miljoonien eurojen arvonmenetyksiä joka vuosi. Männyllä taas ei ole kirjanpainajan veroisia hyönteistuholaisia, mutta vastaavasti paljon sienitauteja.

- Historiallisesti isoja versosurmaepidemioita kohdataan ehkä kerran 50 vuodessa. Viimeksi 80-luvulla kylmät kesät laukaisivat versosurman aiheuttamat metsätuhot, jotka tuolloin pantiin happosateiden syyksi. Ruotsissa esiintyi samanlainen epidemia kylmänä kesänä 2000-luvun alussa.

Hantula muistuttaa, että Euroopassa on paljon tulokaslajeja, joiden leviämistä nyt seurataan.

- Saarnensurma on aiheuttanut Euroopassa pahaa jälkeä. Samoin Hollanninjalavatauti, mikä on hävittänyt Keski- ja Etelä-Euroopan jalavametsiköitä. Viipurista löydettiin viime vuonna jalavataudin esiintymä, mikä Suomeen levittyessään olisi iso vaara maamme harvoille arvokkaille jalavametsiköille. Seuraamme myös saarnen jalosoukkoa, mikä kulkee Moskovan alueelta kohti länttä.

Jatkuva kasvatus riski metsätuhojen kasvulle

Parasta varautumista metsätuhojen torjuntaan on hyvän metsänhoidon käytännöt. – Uudistus-hakkuiden tulee olla edelleenkin päälinjana talousmetsien metsänkorjuussa. Jatkuvalla kasvatuksella on paikkansa esimerkiksi arvokkailla luontoalueilla sekä asutuksen ja vapaa-ajan rakennusten lähistöllä, minne se sopii lähinnä maisemallisista syistä, sekä turvemailla vesistö- ja hiilipäästöjen hillitsemiseksi. Mutta se ei sovi Etelä-Suomen talousmetsiin eikä ole metsätuhojen leviämisen ehkäisemisen kannalta paras vaihtoehto. 

- Tasaikäisellä metsänkasvatuksella voidaan hyödyntää parhaiten metsänjalostuksen tuloksia. Näin toimien voimme parantaa puiden kasvua ja tuhonkestävyyttä, mikä ei onnistu jatkuvan kasvatuksen alueilla. Lisäksi juurikääpä leviää eri-ikäismetsissä selvästi tehokkaammin tasaikäisissä.

Hantula pitää havupuun 80 prosentin osuutta Suomen metsissä liian suurena. – Suomi on kuusistumassa, vaikka kuivuudelle ja taudeille alttiin kuusen osuutta tulisi vähentää. Tämä ei ole käytännössä mahdollista siirtymällä jatkuvaan kasvatukseen, vaan se vain lisäisi kuusivaltaisten metsien osuutta muuttuvassa ilmastossa, jossa liian suuri havupuuston osuus on suuri riski. Vaikka sekapuusto tuo hankaluutta korjuun logistiikkaan, monipuolisuus lisää metsän kestävyyttä.

- Kun hirvi- ja metsäkauriskannat ovat suuret, ne vaikuttavat taimia tuhoamalla erittäin paljon metsälöiden kehitykseen ja omistajien puulajivalintoihin kuusen hyväksi. Siksi hirvieläinkannat tulisi pitää myös metsien kannalta järkevän kokoisina.

Hyvällä metsänhoidolla voidaan torjua tauti- ja hyönteisriskejä

Isoista metsäpaloista Suomi on välttynyt osin kattavan metsäautotieverkoston ansiosta. 

- Metsäpaloriskiin tulee suhtautua vakavasti, mutta se on hallittavissa. Esimerkiksi Ruotsin laajojen metsäpalojen sammutuksessa oli ongelmia, koska paloalueille ei päästy. Metsäautotiet helpottavat sammutustöitä ja toimivat palojen katkaisijana.

Hantula muistuttaa, että vuonna 2008 oli samantyyppinen talvi kuin nytkin, mutta sen jälkeen ei tapahtunut metsissä mitään erityistä. – En usko, että tämänkään talven jälkeen tapahtuu mitään dramaattista, koska mahdolliset muutokset tapahtuvat pitkäjänteisesti. Esimerkiksi kirjanpainajan suhteen on vaikea ennustaa, hyötyykö se lumisuojan puuttumisesta vai saako se kenties itse esimerkiksi jotain sienitauteja.

- Uusia Suomessa vielä esiintymättömiä tuhonaiheuttajia on tavattu Venäjällä, Virossa ja Ruotsissa. Pahin skenaario on kuitenkin kotoisen kirjanpainajan nopea lisääntyminen, mikä voisi aiheuttaa isojakin tuhoja ja taloudellisia menetyksiä metsissä. Tyvilahon lisääntymisriski on todellinen ja metsän arvon kannalta kallis, mutta se ei kuitenkaan vaaranna metsien olemassaoloa. Sen sijaan, jos me saamme esimerkiksi Pohjois-Amerikan mäntymetsissä esiintyvän pahkaruosteen tänne ovat vitsit vähissä.

Parhaana keinoina metsiä tuhoavien tautien ja hyönteisten torjunnassa Hantula pitää hyvää ja monipuolista metsänhoitoa sekä puulajien runsautta.

Markku Laukkanen