Väitös 17.5.2019: Kuorolaulaminen on tiimityötä parhaimmillaan

Pirjo Nenola selvitti etnologian väitöstutkimuksessaan, millaisia merkityksiä kuorolaiset antavat toiminnalleen niin käytännön tasolla kuin symbolisesti ja ideologisesti.

– Tiimityön merkitystä korostavassa yhteiskunnassa moni työpaikkakin voisi ottaa mallia siitä, miten kuorot rakentavat hyvää yhteishenkeä, Nenola toteaa.

Kuorossa jokainen tietää oman tehtävänsä. Kuoronjohtaja puolestaan määrittelee selvästi, mihin kuorolaiset yhdessä seuraavaksi tähtäävät. Päämäärä voi olla konsertti tai muu yleisölle esiintyminen, katselmus tai levytys.

Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaatii kuukausien harjoittelemista kuorokauden aikana. Kuorolaiset sanovat harjoituksia joskus jopa kovaksi työksi, mutta yhdessä tekeminen, toinen toisensa kannustaminen, kokemus oppimisesta, keskinäinen huumori ja sosiaalinen kanssakäyminen tuottavat iloa ja energiaa – sekä esiintymisiä, jotka parhaimmillaan johtavat flow-kokemuksiin.

– Tärkeä osa kuorolaisuutta on myös erilaisten yhteisöjen palveleminen. Kirkkokuorolaisille palvelutehtävä on yleensä kuorossa toimimisen päätarkoitus, mutta maallisillakin kuoroilla on monenlaisia palvelutehtäviä, Nenola huomauttaa.

Kuorot esiintyvät pyydettäessä esimerkiksi omien paikkakuntiensa itsenäisyyspäivän juhlissa. Yleensä ne tekevät myös säännöllisesti laulullisia tervehdyskäyntejä palvelutaloihin ja sairaaloihin. Kuoroja voidaan myös pyytää esiintymään tilaisuuksiin, joissa teemana on paikallisen osaamisen esille tuominen ja siten yhteishengen nostattaminen.

Kuorolaisten julkisilla esiintymisillä ja niitä edeltävillä prosesseilla onkin monitasoisia jälkivaikutuksia. Keskinäisessä vuorovaikutuksessaan kuorolaiset luovat voimakkaita yhteisöllisyyden kokemuksia sekä rakentavat paikallista ja kansallista identiteettiä.

– Valtakunnallisella tasolla suuret kuorotapahtumat tuovat tuhansia juhla-asuisia kuorolaisia kaupunkien keskustoihin laulamaan lauluja, jotka ovat vuosikymmenten aikana tulleet tutuiksi ja läheisiksi. Näitä vanhoja – ja myös uusia – lauluja laulamalla kerrotaan, että tällaisia me suomalaiset olemme. Kesäpäivä Kangasalla -laulu on kuin Gallen-Kallelan maalaus, Nenola vertaa.

Keskinäisen vuorovaikutuksensa kautta kuorolaiset myös antavat vaikutelmia siitä, millainen ympäröivä todellisuus on, millainen sen kuvitellaan olevan tai millainen se vaihtoehtoisesti voisi olla.

– Kuorokonserttien ohjelmiin valitut laulut ja konserttien visuaalinen ilme viestittävät vaikkapa siitä, millainen suomalainen mies tai suomalainen nainen tällä hetkellä on. Monesti konserteissa tulee esiin, että malli on vieläkin sama kuin 1800-luvulla. Mutta uudistumista tapahtuu jatkuvasti, Nenola sanoo.

Nenola tarkasteli kuorolaulamista etnologian näkökulmasta, joka ei ole yleinen lähestymistapa aiheeseen. Tutkimusmenetelmänään hän käytti Suomessa harvemmin hyödynnettyä Richard Schechnerin performanssiteoriaa.

Filosofian maisteri Pirjo Nenolan etnologian väitöskirjan ”Kuorolaulaminen Suomessa. Etnografinen tutkimus performanssista” tarkastustilaisuus pidetään perjantaina 17.5.2019 kello 12–15 yliopiston vanhassa juhlasalissa S212. Vastaväittäjänä on FT Marjaana Virtanen (Turun yliopisto) ja kustoksena FT Jukka Jouhki (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Lisätietoja:

Pirjo Nenola
pirjo.nenola@jyu.fi
040 094 9323

Pirjo Nenola valmistui ylioppilaaksi Sonkajärven lukiosta vuonna 1982. Hän valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1987 pääaineenaan yleinen historia. Hän on työskennellyt Iisalmen Sanomissa kulttuuritoimittajana vuodesta 1987 ja toimittajana vuodesta 2014.

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 81, Jyväskylä 2019, ISSN 2489-9003; 81) ISBN 978-951-39-7762-7 (PDF). Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7762-7(PDF).