Sitran yliasiamies Jyrki Katainen: Suomen on parannettava metsäpolitiikan ennakkovaikuttamista EU:ssa. Metsäteollisuuden markkinat sidottava ympäristötavoitteisiin.

Sitran yliasiamies Jyrki Kataisen mukaan Suomen on parannettava EU:n metsäaloitteiden ennakkovaikuttamista. – Meidän on lanseerattava metsäasioissa omaa agendaamme ja osaamistamme. Keskinäisen tappelun sijaan tarvitaan tahtotilan ja asenteen muutosta, ja vaikutettava silloin, kun kannat ovat vielä avoimia.

–Kun meidän metsäosaamisemme ja metsäsuhteemme on parasta Euroopassa, Suomen on oltava mukana tässä keskustelussa kehittämässä komission ajattelua ja kasvattamassa tietoa metsätaloudesta, muistuttaa EU:n komission jäsenenä toiminut Katainen.

Katainen pitää nykyisen komission yhtenä tärkeimpänä saavutuksena Green Deal pakettia, mikä tekee EU:sta vihreän siirtymän suunnan näyttäjän ja edelläkävijän globaalisti.

–Suomalaisten on ymmärrettävä eurooppalaisessa keskustelussa se, että eri maissa on erilaisia poliittisia paineita luonnonvarojen käytön suhteen. Suomalaisille on herkkä paikka, kun hollantilaiset tulevat neuvomaan meitä metsiemme hoidossa. Tai vaikutusvaltaisella saksalaisella ympäristöliikkeellä on hyvin mustavalkoinen näkemys metsistä ja se näkyy myös poliitikkojen puheissa.

Tässä kontekstissa on Kataisen mukaan kuitenkin toimittava ja yritettävä sitkeästi levittää näkemyksiämme ja tietoa. – On luotava sosiaalisia suhteita ja kerrottava, mitä olemme saaneet aikaan ja mitä mahdollisuuksia metsämme tarjoavat, eikä mennä heti puolustusasentoon. Vaikuttaminen on usein ihmisten tapaamista ja keskusteluja ilman agendaa.

–Ei pidä mennä myöskään EU:n selän taakse, kun EU on päättänyt muka jotain. Me olemme suhteessa Unioniin omistajataho, jonka on toimittava oikeaan aikaan tai tyytyä siihen, mitä muut päättävät. Monimuotoisuustavoitteet koskevat kaikkia.

Perussopimuksessa määritellystä kansallisesta kompetenssista metsäpolitiikassa tulee Kataisen mukaan pitää kiinni. – Se ei tarkoita sitä, että metsät voitaisiin jättää pois ilmastokeskustelusta tai monimuotoisuudesta tulisi puhua ilman metsiä. Kaikilla mailla on herkkyyksiä tämän suhteen, meillä metsät, joillakin muilla meret tai maatalous.

Metsäkeskustelu tarvitsee ratkaisuhakuista vuoropuhelua

Katainen on seurannut metsäkeskustelua kaksijakoisin tunnelmin. – On hienoa, että metsistä puhutaan, koska se on edelleen monin tavoin Suomen hyvinvoinnin lähde. Erityisesti kaipaan maltillista keskustelua ja vuoropuhelua, jolle ei tässä polarisoituneessa ja identiteettipolitiikan sävyttämässä keskustelussa ole tilaa.

–Ilmastomuutoksen torjunnan kannalta on selvää, että fossiilisten käytön vähentäminen on ensisijaista. Sen rinnalle tarvitaan metsien ja maaperän nieluja. Metsien osalta on hyvä muistaa, että metsän maaperän hiilivarasto on kaksi kertaa isompi kuin puuston. Kun terve maaperä pystyy varastoimaan hiiltä, biodiversiteettipolitiikan kannalta on puhuttava tästä kokonaisuudesta, eikä vain puista.

Metsäteollisuuden tulevaisuuden Katainen näkee hyvin vahvana. –Tuotesegmenttien painopiste siirtyy perinteisistä tuotteista uusiin fossiilisia korvaaviin tuotteisiin. Puupohjaiset tuotteet kuten puurakentaminen voivat olla keskeisiä työkaluja hillitä ilmastomuutoksen vaikutuksia.

–Luonnon elinvoimaisuus on ensi sijassa paikallinen kysymys. Jos pääkaupunkiseudulta ovat pölyttäjät vähentyneet, syy ei ole Kiinassa, vaan täällä. Paikalliset ongelmat vaativat paikallisia ratkaisuja.

Metsäteollisuuden markkinat on sidottava ympäristötavoitteisiin

Kataisen mukaan metsäteollisuuden tulee kehittää metsäluonnon ekosysteemipalveluista vastuullista ja kannattavaa liiketoimintaa. – Nyt on luotava malleja, miten biodiversiteettitavoitteita saadaan toteutettua markkinaehtoisesti. Tavoite metsien, vesien ja maiden 30 prosentin suojelusta ei yksinään ole riittävä ratkaisu, koska sen ulkopuolelle jää vielä 70 prosenttia.

–Kun suojelu on osa perinteistä ympäristöpolitiikkaa, talouden ja markkinoiden sitominen ympäristötavoitteisiin on uusi haaste kaikille. Kun Suomelta odotetaan uusia metsäpolitiikkaan, tämä olisi sellainen.

Vaikka luonnosta ammentavien liiketoimintamahdollisuuksien kehittäminen on aivan alussa, se tulee Kataisen mukaan olemaan kasvavaa liiketoimintaa. –Esimerkiksi New Yorkissa on juomaveden puhdistuksessa hyödynnetty luonnonmukaista vedenpuhdistusta ja näin vältetty kalliita investointeja puhdistuslaitoksiin. Maataloudessa monipuolisten viljelykiertojen avulla voidaan parantaa satoja ja pitää huolta maaperän kasvukunnosta.

– Kaivosliiketoiminnan tavoin myös metsäteollisuudelta odotetaan vastuullisuutta raaka-aineen hankintaan ja sen menetelmiin. Puupohjoistenkin tuotteiden on perustuttava sertifioituun raaka-aineeseen, metsätalouden on torjuttava luontokatoa ja edistettävä monimuotoisuutta ja lopulta valmistaa tuotteet kestävällä tavalla.

Yritykset ovat näissä asioissa Kataisen mukaan poliitikkoja edellä, koska ne ymmärtävät monimuotoisuuden turvaamisen olevan myös talouskysymys. – On löydettävä markkinapohjaisia ratkaisuja, missä monimuotoisuus- ja taloudelliset tavoitteet yhdistyvät. Kun haluamme että metsäteollisuus pysyy Suomessa, toiminnan kulttuurin, normien ja käytäntöjen on vastattava asiakkaiden asettamaan vastuullisuuden haasteeseen.

Metsäteollisuuden uusien tuotteiden kehityshankkeet vihreän rahoituksen piiriin

Julkisen vihreän rahoituksen mahdollisuuksia finanssitalon palvelukseen siirtyvä Katainen pitää hyödyllisinä. – Kun kysyntä ohjaa markkinoita oikeaan suuntaan, yksityinen raha kulkee kestävyyden suuntaan. Suomen kannalta keskeiset vihreät investoinnit kohdentuvat metsäklusterin lisäksi päästöttömään energiaan, vetytalouteen ja elintarvikeinnovaatioihin.

–Fossiilisia korvaavien uusien metsäteollisuuden tuotteiden tutkimus- ja kehitystyöhön tarvitaan lähiaikoina iso loikka, koska potentiaalia ja odotusarvoa on paljon. Rahoituslaitosten intressi löytää vihreän rahoituksen korvamerkittyjä kohteita näiltä sektoreilta kasvaa ja uskon, että tämä trendi otetaan finanssimaailmassa vakavasti.    

Kiertotaloutta Katainen pitää tulevaisuuden liiketoimintamallina. – Tulevaisuudessa hyödynnetään uusiutuvia, kierrätettäviä resursseja kestävällä tavalla hävittämisen sijaan.

–Minun oma metsäsuhteeni on kasvanut metsästyksen ja riistanhoidon kautta. Olen kasvanut kirkonkylässä, missä metsät olivat lähellä ja olennainen osa elinympäristöä. Metsästyksen parissa olen oppinut seuraamaan, miten metsiä hoidetaan ja siellä tapahtuvia muutoksia. Koen että metsien vastuullisessa hoidossa potee sama kuin riistanhoitotyössä eli kantoja ei veroteta enempää kuin ne kestävät.

Markku Laukkanen

markku.laukkanen@audiomedia.fi