Tutkija Tapio Rantala: Eduskunnan enemmistö kannattaa nykyistä metsätaloutta

Avohakkuiden kieltämistä koskenutta eduskuntakeskustelua tutkineen tutkijan, MMT Tapio Rantalan mukaan eduskunnan selvä enemmistö vastusti avohakkuiden kategorista kieltämistä valtion mailla. – Selvä enemmistö edustajista kannatti pääpiirtein nykyisen tyyppisen metsätalouden jatkamista niin valtion mailla kuin yksityismetsissäkin.

–Avohakkuiden korvaajaksi ehdotettua poimintahakkuisiin perustuvaa jatkuvaa kasvatusta ei kuitenkaan vastustettu kategorisesti juuri missään puheenvuorossa. Valtaosa edustajista suhtautui kuitenkin kriittisesti sen käyttöön ainoana metsänkäsittelytapana, mutta sen lisäämiseen soveliailla metsäkohteilla, kuten turvemailla, suhtauduttiin lähes poikkeuksetta myönteisesti, tulkitsee Helsingin Yliopiston Metsätieteiden osaston tutkija Rantala eduskuntakeskustelua.

Kansanedustajat jakautuivat ”Avohakkuut historiaan” kansalaisaloitetta koskeneessa keskustelussa puoluerajoja seuraten kahteen leiriin. - Suurempaan, pääpiirtein nykyisen kaltaista metsätaloutta kannattavaan joukkoon kuuluivat keskustalaiset, kokoomuslaiset, perussuomalaiset, sosialidemokraattiset ja kristillisdemokraattiset edustajat. Keskeinen yhdistävä ajatus oli, että hakkuumenetelmän valinta kannattaa tehdä ottaen huomioon olosuhteet, kuten puulajien kasvupaikkavaatimukset, puuston nykytila ja suojeluarvot, eikä metsänkäsittelyn menetelmänvalintaa kannata säädellä lakiin kirjatulla joustamattomalla kiellolla.

–Vihreiden ja vasemmistoliiton edustajat vaativat kansalaisaloitteen tavoin hyvin suuria muutoksia nykyisiin metsänhoidon käytäntöihin. Avohakkuiden vastustajia motivoiva tekijä vaikutti olevan varsinkin alarmistinen ajattelu, jonka mukaan suomalaisen luonnon hätätila ja ilmastokatastrofi perustelevat lähes poikkeuksettoman avohakkuiden kiellon, sanoo Rantala.

Keskustelu avohakkuista ja hyvästä metsähoidosta mielikuvatasolla

Tutkimuksessa analysoitiin luontojärjestöjen ”Avohakkuut historiaan” kansalaisaloitteesta käytyjä eduskuntakeskusteluja avohakkuiden lopettamiseksi valtion mailla. – Aloitteesta käytiin valiokuntakäsittelyn molemmin puolin vuosina 2019 ja 2021 kiivaita keskusteluita täysistunnoissa. Reilu viidennes kansanedustajista osallistui keskusteluihin, joissa kaikkiaan käytettiin 73 puheenvuoroa.

-Eduskuntakeskustelu tapahtui aika yleisellä mielikuvien tasolla, joita ohjasivat edustajien maailmankuvalliset käsitykset ja osaltaan ehkä myös puolueen yhtenäistävä kanta. Puulajeista, metsätyypeistä, etelästä ja pohjoisesta, lähtöpuustoista eikä perinteisemmästä luontaisesta uudistamisesta juurikaan puhuttu, tulkitsee Rantala tutkimustuloksia.

Mielikuvat ja odotukset jatkuvasta kasvatuksesta eivät kohtaa todellisuutta 

Eduskuntakeskustelussa löytyi Rantalan mukaan myös yhteisiä näkemyksiä. – Haluttiin kannattavaa puunkasvatusta ja jalostamista, luonnon monimuotoisuuden suojelua, hiilensidontaa sekä luonnon virkistys- ja matkailukäytön edistämistä sekä metsätalouteen alueellista oikeudenmukaisuutta. Sen sijaan käsitykset erosivat voimakkaasti siinä, minkälaisilla metsänhoidon menetelmillä ja lainsäädännöllä näitä tavoitteita saavutetaan parhaiten.

Avohakkuiden vastustajat mielsivät niitä korvaamaan tarkoitetun jatkuvan kasvatuksen menetelmän tärkeimmiksi piirteiksi metsän peitteisyyden ja kookkaiden puiden säilyttämisen. - Sen sijaan he eivät yhdistäneet menetelmään lainkaan valopuiden, kuten männyn ja lehtipuiden, taimettumiselle ja hyvälle kasvulle välttämättömiä varsin voimakkaita harvennuksia ja pienaukkojen tekemistä.

- Jatkuvan kasvatuksen kannattajat eivät myöskään käsitelleet puheenvuoroissaan menetelmän ongelmia, vaikka niitä tuotiin laajasti esiin avohakkuukiellon vastustajien puheenvuoroissa. Vaikuttaa siis siltä, että kaikki mielikuvat ja odotukset jatkuvasta kasvatuksesta eivät täysin kohdanneet menetelmän käytännön toteuttamismahdollisuuksia. Jatkuvan kasvatuksen puolustajat tavoittelevat “kaikkea hyvää” yhdellä menetelmällä, joka on kuvattu varsin idealistisella tavalla.

Rantala pohtii, tulevatko jatkuvan kasvatuksen metsien väljyys ja tarvittavien pienaukkojen todellinen koko ja maanmuokkauksen tarve monelle epämiellyttävänä yllätyksenä, kun niihin varmaan törmää jatkossa metsissä yhä useammin. Metsäpuiden ekologia tulee meille kuitenkin jatkossakin annettuna, eikä siihen voi vaikuttaa poliittisilla päätöksillä.

Uusimman metsäntutkimustiedon tarvetta päättäjille

Metsäpolitiikan polarisoitumiskehitys on Rantalan mukaan huonoa varsinkin, jos se johtaa osapuolten normaalin kommunikaation katkeamiseen.  – Tässä tapauksessa maa- ja metsätalousvaliokunnan toiminta asiantuntijakuulemisineen tuotti kuitenkin yksimielisen, kompromissihenkisen lausunnon. Tavoitteista ja arvoistakin oli tässä keskustelussa havaittavissa varsin laaja samanhenkinen käsitys, sen sijaan keinoista eli metsänhoidon menetelmistä puolestaan oli selvästi eriäviä käsityksiä, kuvailee Rantala.

– Vaikka eduskunnan täysistuntojen keskustelu oli ajoittain huomattavan kiivasta, saatiin maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyssä aikaan kiiteltykin kompromissi. Keskustelun lopputuloksena voitaneen pitää valiokunnan kantaa jatkuvan kasvatuksen osuuden lisäämiseksi sopivilla kohteilla ja Metsähallituksen tuottotavoitteiden uudelleen arviointia.

Rantalan mukaan uusimman metsäntutkimustiedon popularisoinnille ja jakamisella kansanedustajille ja puolueille on selkeästi tarvetta. - Puolueiden ohjelmatyössä saisi olla enemmän metsäasiantuntemusta, sen sijaan että tietoa haetaan vahvistamaan omia ennakkokäsityksiä.

Markku Laukkanen

markku.laukkanen@audiomedia.fi