Seurantatutkimus valmistui: Ennallistaminen palauttaa soiden kasvillisuutta kohti luonnontilaa

Suomen ympäristökeskuksen, Jyväskylän yliopiston ja Metsähallituksen luontopalveluiden koordinoimassa tutkimuksessa seurattiin ennallistettujen metsätaloutta varten ojitettujen soiden kasvillisuuden muutoksia kahden, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua ennallistamisesta. Myös luonnontilaisten ja ojitettujen vertailusoiden kasvillisuutta seurattiin, jotta voidaan ymmärtää juuri ennallistamisen vaikutuksia.  

"Ennallistaminen vaikutti soiden kasvillisuuteen tavoitellulla tavalla. Erityisesti soille tyypilliset rahkasammalet runsastuivat, kun taas ojituksen seurauksena yleistyneet metsien lajit vähenivät. Soiden palautuminen kokonaan tai lähelle luonnontilaa vaatii kuitenkin kymmentä vuotta selvästi pidemmän ajan”, kertoo erikoistutkija Merja Elo Suomen ympäristökeskuksesta. “Vastaavaa tutkimusasetelmaa ei ole toteutettu muualla maailmassa”, Elo jatkaa.

Soiden ennallistamisella tarkoitetaan suon vesitasapainon palauttamista ojia täyttämällä ja patoamalla. Ennallistamiselle on Suomessa tarvetta: joka toinen suohehtaarimme on ojitettu, pääasiassa metsä- ja maataloutta varten. 4,7 miljoonan hehtaarin ojituksella on ollut ja on edelleen haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle. Lisäksi ojitettujen soiden kasvihuonekaasupäästöt ja vesistökuormitus ovat merkittäviä. Soiden onnistunut ennallistaminen tukee luontokadon pysäyttämisen lisäksi ilmastotavoitteitamme ja vesistökuormituksen vähentämistä. Ennallistamisen pitkäaikaisten vaikutusten ymmärtäminen on nyt erityisen ajankohtaista kansallisen ennallistamissuunnitelmatyön käynnistymisen myötä.

“Koska suot ovat olennainen osa suomalaista luontoa, on tärkeää, että tutkimme ja tuotamme tietoa niistä ja pidämme niistä huolta”, Elo sanoo.

Todennäköisyys ennallistamisen onnistumiseen oli suurempaa kohtalaisen rehevillä suotyypeillä, kuten keskiravinteisilla korvilla ja rehevillä rämeillä sekä rehevillä avosoilla. Sen sijaan karuilla rämeillä ja karuilla avosoilla ennallistaminen ei aina näyttänyt johtavan toivottuun muutokseen tai suot muuttuivat jopa kasvillisuudeltaan samankaltaisemmiksi ojitettujen soiden kanssa.  

Ojitetuilla soilla, joilla ei tehty ennallistamistoimia, metsävarvut ja -sammalet jatkoivat runsastumistaan seurantajakson aikana. Vaikka joillain kohteilla ojia perattiin, tämä ei selittänyt havaittua systemaattista muutosta. Siten ei voida olettaa, että ojitetut suot palautuisivat itsestään kohti luonnontilaa lähitulevaisuudessa, vaan niiden tilan parantaminen vaatii aktiivista ennallistamista. 

“Tutkimustuloksemme tarjoavat tärkeää tietoa siitä, mitä seikkoja ennallistamisen kohdentamisessa ja tarvearvioissa voidaan ottaa entistä paremmin huomioon”, iloitsee Metsähallituksen luontopalvelujen palveluomistaja Santtu Kareksela. 

Yhteistyö eri toimijoiden välillä mahdollistaa laajan ja pitkäaikaisen seurannan

Tutkimus perustuu Metsähallituksen luontopalvelujen, Jyväskylän yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen soiden ennallistamisen seurantaverkostoon. Seurantaverkosto on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen: siihen kuuluu eri puolilla Suomea 151 kohdetta, joita on seurattu yli 10 vuoden ajan. 

“Seurantaverkostomme on rakennettu tieteelliseen kokeen tavoin: soiden lajistoa on seurattu niin ennen ennallistamista kuin sen jälkeenkin, ja verkostoon kuuluu myös luonnontilaisia ja ojitettuja verrokkisoita. Laaja tieteellinen koeasetelma seurantaverkoston taustalla mahdollistaa sen, että seurannat tuottavat näyttöön perustuvaa luotettavaa tietoa ennallistamisen vaikutuksista”, kertoo professori Janne S. Kotiaho Jyväskylän yliopistosta. 

Soiden seurantaverkostoa ovat rahoittaneet ja tukeneet vuosien varrella ympäristöministeriö sekä EU:n LIFE-ohjelma (Suoverkosto-LIFE ja Hydrologia-LIFE -hankkeet). Kohteiden seurantaa jatketaan Priodiversity-LIFE-hankkeessa.