EPT-järjestöverkosto: Huumekuolemaa on lupa surra

Huumeriippuvaisen läheisenä elämiseen liittyy aina riittämättömyyden, voimattomuuden ja menettämisen tunteita ja pelkoja. Ne korostuvat, kun ensin kamppaillaan läheisen päihderiippuvuuden kanssa ja lopulta joudutaan luopumaan omasta läheisestä, esimerkiksi lapsesta.

"Huumeiden käyttäjien läheisille ei edelleenkään ole riittävästi tarjolla heidän erityisen tilanteensa huomioivia palveluita, vaikka lain mukaan myös läheisellä on oikeus saada apua, tukea ja tarvittaessa myös hoitoa. Läheisen päihteiden käyttö voi olla merkittävä kuormittava tekijä, joka vakavasti vaikeuttaa jaksamista ja arjessa selviytymistä ja näkyy mm. sairauspoissaoloina. Palveluihin tarvittaisiin myös päihdesensitiivisen surutyön osaamista", Vainikka sanoo. 

Huumeriippuvaisen elämä ottaa usein valtavan tilan läheisten elämässä. Se vie heidät huumeriippuvaisen mukana tunteiden vuoristoradalle. Läheisen huumekuoleman aikaansaamia tunteita onkin kuvattu maanjäristykseksi. Enää ei ole syytä huolehtia ja toivoa. Kuolemasta alkaa toisenlainen surutyö. Sitä varjostaa monesti huumekuolemaan turhaan liittyvä häpeä. Vaikeinta on usein hyväksyä oma keinottomuus läheisenä. Ammattilaisetkaan eivät monesti löydä oikeita ja toimivia keinoja auttaa.

Huumeiden käyttäjä on aina jonkun läheinen ja jollekin rakas. Hän on lapsi, äiti, isä, sisarus, ystävä. ”Haluamme nostaa esiin sen aidon ja oikean ihmisen huumeiden käytön takana. Tehdä hänet samaistuttavaksi ja vähentää sitä kautta stereotyyppistä ajattelua siitä, että käyttäjä on aina ‘joku toinen’, pelottava tai vieras. Huumeiden käyttäjät ovat ihan tavallisia ihmisiä”, Vainikka korostaa. 

”Poika oli erittäin fiksu ja kohtelias. Saimme usein kehuja hänen asiallisesta käytöksestään, jopa poliisilta, jonka tapasimme kuoleman jälkeen. Hän oli kuitenkin liian kiltti ja unohti pitää huolta itsestään. Poika tyytyi usein vähään ja oli aidosti iloinen pienistäkin asioista. Hän osasi olla empaattinen ja onnellinen muiden ilosta, vaikka se teki toisaalta usein myös kipeää, kun hänen oma elämänsä oli sekaisin. Hän oli tavallinen pieni poika, jolla oli pienen pojan unelmia. Suloinen, onnellinen ja helppo lapsi. Sopeutuvainen sekä reipas. Kunnes ajautui vääriin valintoihin ja vääriin ihmissuhteisiin.” Näin kuvailee Ann-Niina Turunen huumeiden takia menehtynyttä poikaansa.

Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuuksia järjestetään ehkäisevän päihdetyön viikolla (45) eri puolilla Suomea. Helsingissä tilaisuus pidetään 7.11.2017 klo 18.00 Helsingin Vanhassa kirkossa. Järjestämisestä vastaavat yhteistyönä Irti Huumeista ry, Tukikohta ry, KRAN rf, Stop Huumeille ry, Sininauhaliitto, EHYT ry, HDL, A-klinikkasäätiö ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunta.