Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Kari T Korhonen: Metsien monimuotoisuus on monella tapaa parantunut

Valtakunnan metsien inventointiin liittyvän osatutkimuksen mukaan Suomen metsien monimuotoisuus on kehittynyt myönteisesti. - Olennaista on se, että kaikkien seurattavien asioiden suhteen olemme parempaan suuntaan menossa. Keskeisenä mittarina käytettyjen lehtipuiden ja lahopuiden määrä on lisääntynyt, sanoo tutkimusta johtanut Luken tutkimuspäällikkö Kari T Korhonen.

-Puheet hiilinielun romahtamisesta ovat liioittelua. Vaikka metsien kasvu on hidastanut, meillä metsät kasvavat edelleen enemmän kuin sieltä hakataan. Kun puusto vanhenee, kasvu ei jatku entisenkaltaisena. Jos hiilinielujen kasvattamiseksi ruvetaan rajoittamaan hakkuita, puitten kasvu hiipuu, puuston luontainen kuoleminen kasvaa ja ennen pitkää nielu supistuu sen myötä.

Puuston hehtaarikohtaisen määrän merkittävä lisäys on Korhosen mukaan seurausta siitä, että sodan jälkeisten runsaiden hakkuiden jälkeen on metsät kyetty tehokkaasti uudistamaan. –Hehtaarikohtainen kuutiometrimäärä on noussut uskomattoman paljon vuosikymmenien aikana. Kasvu koskee kaikkia puulajeja, metsiin on tullut lisää lehtipuustoa ja puut ovat järeytyneet.

Hakkuiden rajoittaminen järjetöntä

Metsien hiilivarasto on viimeisen 50 - 60 vuoden aikana kasvanut rajusti ja se on Korhosen mukaan seurausta siitä, että hyvällä hoidolla on saatu Suomen metsät kuntoon. - Nyt kun metsät ovat melkein täyspuustoisia, hiilivarastoa ei kyetä paljoakaan lisäämään. Ennusteiden mukaan puumäärää voidaan edelleen jonkun verran kasvattaa, vaikka metsiä hyödynnettäisiinkin tehokkaasti.

–Tuntuisi järjettömältä, jos Suomessa lähdettäisiin hakkuukielloilla rassaamaan metsäalaa, joka on pystynyt vuosikymmenien aikana lisäämään nieluvarastojaan. Ilmastopolitiikassa pitäisi tarttua ensin uusiutumattomia käyttävien sektoreiden päästöihin. Mikään muu ala kuin metsäala ei voi sanoa, ettei muutu päästölähteeksi koskaan. Ilmastopolitiikassa on paljon etupolitiikkaa, jossa joillekin maille sopii, että muut saavat hoitaakseen nielutaakan.

Korhonen muistuttaa, että puhuttaessa nieluista ja luontokadosta, pitäisi puhua koko maankäyttösektorista kuten kaupunkirakentamisesta ja maataloudesta. - Kun kaupunkialueiden puustoisuuden lisääminen on yksi EU:n tavoitteita, tulisi meidänkin suurimmissa kaupungeissamme lisätä puustoa. Kun Suomessa rakennetaan, aina kaatuu metsää. Tulevaisuuden kaupungistumisen ja maahanmuuton seurauksena rakentaminen kasvaa ja aiheuttaa varmasti metsäkatoa.

Avohakkuita ei tule kieltää – jatkuva kasvatus vähentää puuston määrää

Jos avohakkuut kiellettäisiin, Korhosen mukaan nykyisiä puumääriä ei saataisi liikkeelle muutoin kuin tekemällä hakkuita isoilla alueilla. – Avohakkuualat eivät ole Suomessa kasvaneet, vaan puuta tulee hehtaaria kohden aiempaa enemmän puuston keskitilavuuden kasvun ansiosta. Harvennushakkuualat ovat viime vuosina selvästi lisääntyneet.

–Laajamittaisempi siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen merkitsisi puun korjuun hankaloittamista. Puuston tulisi jatkuvassa kasvatuksessa olla uusiutumisen takia huomattavasti harvempaa, mikä merkitsee puuston pääoman laskua. Luontaisen uudistamisen hakkuiden väheneminen viime vuosikymmeninä puoleen selittyy sillä, että se on epävarma uudistamismenetelmä samaan aikaan kun viljelyketju on kehittynyt valtavasti tuottaen hyviä tuloksia.

Korhosen mukaan monimuotoisuuden kannalta on metsissä menty hyvään suuntaan. – Me tarvitsemme tasapainon suojelun ja talouskäytön välillä. Olemme vähentäneet metsänhoidon kovia menetelmiä ja lisänneet luonnonhaittoja vähentäviä, metsille tyypillisiä menetelmiä. Esimerkiksi avohakkuualueilla kuhisee toisenlaista elämää, mikä myös lisää monimuotoisuutta. Avohakkuualoilla suojellaan metsiä myös metsäpaloilta.

–Puulajien suhteen huolestuttavaa on, että ennen mäntyvaltaiset Etelä-Suomen nuoret metsät ovat nyt kuusivaltaisia. Kun kuusta kasvaa nyt väärilläkin karuilla paikoilla, sinä piilee kuivumisen ja kirjanpainajan leviämisen riski.

EU:n komissio luottaa enemmän ympäristöjärjestöihin kuin hallituksiin

Eurooppalaista metsäkeskustelua hallitsevat Korhosen mukaan ilmastoasiat ja EU:n aloitteiden myötä monimuotoisuus- ja suojeluteemat. –Ongelmana on se, että komission tiedot Pohjois-Euroopan metsäasioista eivät ole kummoisia, eivätkä EU:n virkamiehet luota suomalaisiin virkamiehiin.

-Komissio kuuntelee enemmän ympäristöjärjestöjä ja pitävät niitä enemmän toden puhujina kuin virkavastuullaan toimivia ministeriöiden virkamiehiä, mikä on erittäin huolestuttavaa. Kun Suomessa on ollut aina vahva luottamus virkakuntaan, on meidän historiastamme vaikea ymmärtää, mistä se johtuu.

Vaikka valtakunnan metsien inventointia tehdään lähes jokaisessa EU maassa, Korhonen muistuttaa, että yhtä pitkää seurannan aikasarjaa kuin Suomessa, ei ole muualla kuin pohjoismaissa. –Monet maat ovat aloittaneet metsävaroihin ja monimuotoisuuteen liittyvän seurannan vasta 2000 - luvulla.

Tutkimuspäällikkö Kari T Korhosen haastattelu perustuu valtakunnan metsien inventointiin liittyvään osatutkimukseen, minkä tarkoituksena on tuottaa tietoa metsien monimuotoisuudelle merkittävien rakennepiirteiden kehityksestä viimeisen neljän vuosikymmenen aikana. Tutkimuksen tarkastelussa ovat olleet vanhat metsät, puulajit, hakkuut ja maanmuokkaustavat, säästöpuut sekä kuollut puu ja sekametsät.