Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho: Metsien käyttö alistettava ekologiselle kestävyydelle - Käyttöön toimilupa kansalaisilta

- Ekologisen kestävyyden on täytyttävä ensimmäisenä, koska meidän on toimittava maapallon kantokyvyn rajoissa. Puhuttaessa kokonaisvaltaisesta kestävyydestä on talouden merkitys metsien kestävyysajattelussa pyritty nostamaan tärkeämmäksi kuin se on. Talous pitäisi aktiivisesti alistaa työkaluksi, jolla tuotetaan hyvinvointia ihmiskunnalle maapallon kantokyvyn rajoissa.

-Luonnon ja talouden integraation on pakko olla mahdollista, koska emme tule muutoin toimeen. Kun meidän on pakko hyödyntää ympäristöä ja luontoa, metsien käyttö on hyväksyttävää, mutta se on tehtävä niin että emme ylitä metsäluonnon kantokykyä, muistuttaa Kotiaho.

Luontopaneeli ei arvioi metsien suojelun yhteiskunnallisia vaikutuksia
Ei uusille biotuotetehtaille

Kotiahon mukaan Luontopaneelin 30 prosentin metsien suojeluesitys perustuu EU:n biodiversiteettilinjaukseen. - Me arvioimme EU:n suojelutavoitetta, miten se tulisi Suomen kannalta parhaiten kohdentaa. Paneeli esitti seitsemän miljardin kustannusarvion suojelualueiden hankinnasta, mutta emme arvioineet mitä muita yhteiskunnallisia vaikutuksia sillä on. Se ei ole meidän kompetenssimme piirissä, eikä ole meidän tehtävämme.

-Kun on ollut vaatimuksia, että kansantaloudellinen arvio suojelun seurausvaikutuksista pitäisi tehdä, niin joku voi sen tehdä. Luontopaneelin tehtävänä ei ole tehdä taloudellisia ja yhteiskunnallisia arvioita niistä muutoksista, mitä luonnossa ja metsissä tapahtuu.

Luontopaneelin raportin jälkeistä keskustelua Kotiaho pitää osin mustavalkoisena, koska kärkevimmissä kommenteissa maalattiin kuvaa metsäteollisuuden loppumisesta Suomessa suojelun seurauksena. – Kun me asetamme joitakin prosentteja pinta-alasta suojeluun, ei se mitenkään voi kaataa Suomen metsäteollisuutta tai aiheuttaa hirvittäviä seurannaisvaikutuksia vientiteollisuudelle, taloudelle ja työllisyydelle. Jos näin olisi, olisimme ajaneet metsien talouskäytön ihan äärirajoille ja se olisi kestämätöntä itse teollisuudenkin resilienssin kannalta.

-Kun sanotaan, että Suomessa on maailman kestävintä metsätaloutta, niin sillä on tarkoitettu sitä, että meidän metsämme uudistuvat, kun hakataan. Vaikka metsälajien uhanalaisuus on edelleen lisääntynyt, keinot, joilla metsäluonnon kato saadaan pysäytettyä ovat tiedossa. Tarvitaan vain hieman lisää suojelupinta-alaa ja määrätietoista siirtymää kohti luontoa huomioivia metsänhoitotoimenpiteitä.

Kotiahon mielestä Suomeen ei mahdu enää lisää puuta jalostavia biotuotetehtaita. - Metsäluonto tarvitsee selvitäkseen lisää suojelupinta-alaa etenkin Etelä-Suomessa ja Luken Keimo hankkeen skenaariotarkastelun perusteella on selvää, että suojelun lisääntyessä metsien käyttöä ei voida Suomessa enää edes puuntuotannollisesti kestävästi lisätä. Puunkäyttöä tulisi pikemminkin maltillistaa.

Metsien käyttöön kansalaisten hyväksyntä

Luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta Kotiaho pitää metsiä tärkeimpänä, koska puolet lajeista elää metsissä ja metsien osuus maan pinta-alasta on 70 prosenttia. - Vaikka maatalouteen, vesistöihin ja kaikkeen muuhun pitää tietysti monimuotoisuuskeskustelussa kiinnittää myös huomiota, Luontopaneeli on ottanut ykkösasiaksi metsät niiden laajasta pinta-alasta johtuen, kuvaa Kotiaho.

- Metsät ovat laaja ja lajiston kannalta tärkeä elinympäristö. Kun meillä lisäksi on Luontopaneelissa monipuolisesti metsäalan asiantuntijoita metsänhoidosta metsäekologiaan ja metsien käytön vesistö- ja ilmastovaikutuksista metsien kasvuun, on luonnollista, että keskitymme metsiin. Silti olemme julkaisseet mietinnöt myös soiden ennallistamisesta ja vihreästä elvytyksestä ja työstämme parhaillaan mietintöjä kaupunkiluonnosta, meriluonnosta ja luontohaittojen määrästä Suomen kaikissa luontotyypeissä.

Kotiahon mukaan on selvää, että Suomessa pitää lisätä metsien suojelua. On selvää, että tarvitsemme myös metsätaloutta, mutta luonto pitää huomioida nykyistä paremmin, jotta toimialalla säilyy toimilupa kansalaisten silmissä.

-En usko, että Luontopaneelin mietintö metsien suojelun kohdentamisesta kannusti metsänomistajia aavistushakkuisiin. Jos sanotaan, että se on Luontopaneelin mietinnön seurausta, niin siinä haukutaan väärää puuta. Kun edunvalvonta-järjestöt ovat ruvenneet julkisesti ennakoimaan, että kohta tulee aavistushakkuita, tällaiset puheet ovat omiaan masinoimaan aavistushakkuita. Sitä saa, mitä tilaa.

Etujärjestöt jarruttavat muutoksia ja kärjistävät keskustelua

Kotiaho myöntää, että perheomistajuuteen perustuvassa metsänomistuksessa on metsänhoidossa tehty paljon oikeita asioita. – Meillä ei ole tajuttu ongelmana sitä, mitä voimakkaasta metsien talouskäytöstä on meille syntynyt. Tiedeyhteisö on tämän tiennyt, mutta edunvalvontayhteisöt pyrkivät hämmentämään, onko tämä totta vai ei.

-Tämä on viivytystaistelua. Ennemmin tai myöhemmin me joudumme ottamaan huomioon metsäluonnon kantokyvyn. Ymmärrän, että on toimittu ajassa, eikä metsänomistajaa tule metsien luontokadosta syyttää. Käytännöt ovat pitkälti neuvontakoneiston maanomistajalle syöttämiä. En usko, että kenenkään tavoitteena on ollut heikentää luontoa. Mutta nyt etujärjestöt tahallaan jarruttavat parannuksia ja siten syventävät ongelmia.

Metsänomistajien syyllistävänä kokema metsäkeskustelu johtuu Kotiahon mielestä etujärjestöjen retoriikasta. - Kun etujärjestöt syyttävät syyllistämisestä ne itse aiheuttavat maanomistajissa syyllistymistä. Kun luonnon monimuotoisuus on heikentynyt, niin tarvitaan enemmän toimenpiteitä. Se ei tarkoita sitä, että maanomistaja olisi syyllinen luontokatoon, että hän ei ole tehnyt tarpeeksi toimenpiteitä. On yhteiskunnallinen epäonnistuminen, että näin on päässyt käymään.

-Tahtotilaa yhteisymmärryksen löytämiseen metsäkeskustelussa on olemassa. Sosiaalinen media on heikko alusta siihen, koska se kärkevöittää asioita niin nopeasti. Pinnan alla pyritään tietyissä piireissä vakavissaan löytämään faktapohjaisia ratkaisuja näihin ongelmiin, sanoo Kotiaho.

Jos luontokadon ongelmaa ei myönnetä, silloin puhutaan Kotiahon mielestä väistämättä ohi toisista osapuolista. - Tilanne ei ole vielä toivoton, vaikka välillä annetaankin ymmärtää, että tässä nyt levitetään jotain tuomiopäivän sanomaa. Metsissä luontokato etenee edelleen hieman aiempaa nopeammin ja tarvitaan lisää toimenpiteitä. Jos ongelmaa ei edes myönnetä, on kestävien ratkaisujen yhdessä löytäminen haastavaa. Ollaan yhdessä rehellisiä ja pyritään löytämään yhteiset ratkaisut, jotka sopivat kaikille ja ovat oikeudenmukaisia.

Metsäteollisuuden tulee kehittää uusia tuotteita hakkuita lisäämättä

Metsäteollisuuden tulevaisuuden tulisi Kotiahon mukaan perustua tuotteisiin, jotka sitovat hiiltä pitkäkestoisesti ja jotka voivat korvata fossiilisia. – Sillä reunaehdolla, että emme lisää metsien käyttöä. Jos metsien käyttö lisääntyy, aiheutamme sekä ilmasto- että luontohaittaa. Ilmaston muutosta torjuvissa puheissakin pitää aina muistaa huomioida se hiilivarasto, joka hakkaamattomassa metsässä säilyy, jos niitä ei hakattaisi.

-Jos uudet tuotteet korvaavat fossiilisia, niin hyvä. Haaste on siinä, saadaanko vanhaa lyhytkestoista tuotetta muutettua oikeasti pitkäkestoiseksi tuotteeksi.

Kotiaho kummeksuu rakentamisen nykystandardeja, joissa rakennuksen elinkaareksi lasketaan 50 vuotta. – Sen pitäisi olla 150 vuotta tai enemmän, kun rakennetaan massiivipuusta. Ilman muuta kannatan sitä, että mieluummin rakennetaan puusta kuin betonista. Parasta olisi, jos kykenisimme säilyttämään puun rakenteissa ja pitkäkestoisissa tuotteissa vähintään yhtä pitkän aikaa kuin mitä puu olisi säilynyt metsässä.

Jokamiehenoikeus sallii luontokartoitukset

Kotiahon mukaan Suomessa on maailman parhaat jokamiehenoikeudet. - Me olemme saaneet vapaan nautintaoikeuden virkistävään luontoon. En kuitenkaan ymmärrä tätä näennäisomistukseen liittyvää keskustelua. Saa sanoa vapaasti, että minua harmittaa, jos lähimetsä hakataan.

-Lähimetsän hakkuista voi pahoittaa mielensä, mutta jos ei omista metsää, ei voi päättää sen käytöstä. Mulla ei ole päätösoikeutta naapurin metsää, mutta voin yrittää vaikuttaa suoraan siihen maanomistajaan tai pitkällä tähtäimellä poliitikkoihin, että me muutamme sääntelyä. Pidän jokamiehen oikeutta erittäin hyvänä asiana ja siitä meidän on pidettävä kiinni.

Suomessa voidaan mennä Kotiahon mielestä metsiin tekemään luontokartoituksia, vaikka etujärjestöt kyseenalaistavat sen. - En muista, että onko tapauksia, että olisi tullut jotain rajoitteita tai kieltoja suoraan tällaista kartoitusten pohjalta vai onko sekin pelkkä uhkakuva, jota pidetään pinnalla.

Markku Laukkanen
markku.laukkanen@audiomedia.fi 

Lisätietoja:
janne.kotiaho@jyu.fi

Kommentti:
Metsien suojelusta tarvitaan kattava vaikuttavuusarvio

Luontopaneelin puheenjohtajalla oli monta viestiä metsäkeskusteluun. Hän kokee metsäkeskustelun myös polarisoituneena kuten monet muutkin, mutta toisinpäin. Kun teollisuuden ja metsänomistajien etujärjestöt ja niiden takana olevat metsänomistajat kokevat julkisen metsäkeskustelun yksipuolisena ja syyllistävänä, Janne Kotiaho heittää pallon näille takaisin. Syypäitä vastakkainasetteluun ovatkin teollisuuden ja metsänomistajien etujärjestöt. Kun vahvasti polarisoituneeseen ja politisoituneeseen metsäkeskusteluun Suomen talousmetsien käytöstä tarvittaisiin yksiarvoisuuden sijaan konsensushakuista vuoropuhelua kaikilta osapuolilta, juoksuhaudat tuntuvat olevan syviä ja etäällä.

Sitran Timo Lehesvirta peräänkuulutti luonnon ja talouden integraatiota ja piti sitä mahdollisena. Ympäristöministeriön asettama Luontopaneeli esittää EU:n biodiversiteettilinjauksen perusteella suojeltavaksi 30 prosenttia Suomen metsistä. Suojelualueiden hankinnan on arvioitu maksavan 7 miljardia euroa. Kotiahon mukaan Luontopaneelin tehtävänä on sopeuttaa metsien käyttö ekologiselle kestävyydelle, eikä arvioida suojelun muita vaikutuksia.

Kyse on vaikutuksista 600 000 tuhannen metsänomistajan metsäomaisuuteen, metsäteollisuuden 20 miljardin tuotannon arvoon, verotuloihin ja kymmeniin tuhansiin sektorin arvoketjussa oleviin työpaikkoihin. Kotiaho arvioi, että metsien kestävä käyttö ei mahdollista enää uusien vireillä olevien biotuotetehtaiden perustamista Suomeen.

Kun EU edellyttää metsien suojelua ja ympäristöministeriö ympäristövaikutusarviota luonnon käyttöön liittyvistä taloudellisista hankkeista, eikö tämän mittaluokan suojeluhankkeista tulisi tehdä kokonaisvaltainen kansantaloudellinen vaikutusarvio sekä kansallisella että EU tasolla. Suojeluesitysten hyväksyvyyttä lisää se, että tiedetään niiden kansantaloudelliset vaikutukset, ja miten ne rahoitetaan.

Vihreitten Touko Aalto käytti yllättävän puheenvuoron, jossa hän muistutti, ettei Suomi ratkaise omin toimin globaalia ilmastomuutosta, mutta voi tarjota siihen ratkaisuja. Tämä oli tervetullut muistutus myös metsäkeskusteluun, jossa monet kieltävät Suomen saavutukset kestävän metsänhoidon parissa. Olisiko Suomen metsäsektorin panos globaaliin ilmasto-ongelmaan siinä, että se turvaa oikeasuhtaisella suojelulla arvokkaat luontokohteet, hoitaa talousmetsänsä kestävästi hiilivarastoja kasvattaen ja on aloitteellinen uusien fossiilisia korvaavien puun käytön mahdollisuuksien kehittämisessä.

Markku Laukkanen