Aivot tarvitsevat yhteisöllisyyttä

Aivot etsivät tasapainoa, mutta lyhyitä hetkiä pidempään ne eivät viihdy toimettomina. Aivoille luontaista on muutos, muovautuminen ja jatkuva uudistuminen. Niiden kehitys ei pysähdy koskaan eivätkä ne tyydy toistamaan samaa. Aivosumu voi olla oire ylikuormituksesta.

Biologi Heidi Kervinen opiskeli työnohjaajaksi Metanoia Instituutissa. Sen jälkeen hän on menestyksekkäästi yhdistänyt biologin osaamistaan työnohjaukseen.

Aivoterveydestä ovat erityisesti kiinnostuneita asiantuntijatyötä tekevät, joiden aivoissa tiedollinen kuormitus on arkipäivää. Sopeutuminen ei ole helppoa.

– Työnohjaus on parhaimmillaan ryhmään kuulumisen kokemus ja lisää tunnetta, että työntekijä tulee kuulluksi ja hän pystyy vaikuttamaan asioihin. Se on suojaava kokemus ja tunne, että työskentelemme yhteisönä. Hyväksytyksi tuleminen on kaikista tärkeintä aivoille, sanoo Kervinen.

Työnohjaus on kantava voima

Työpaikalla yhteisön äärelle pysähtyminen voi arjen kiireessä jäädä vähäiseksi. Aivot kokevat työnohjauksen yhteisenä aikana, kiinnittymisenä yhteisöön. Kuuluminen yhteisöön on aivoterveydelle tärkeää.

Yhteisöllisyydestä kumpuaa kantava voima, joka auttaa muutoksissa, vaikeuksissa ja kriiseissä. Vahvistaessaan yhteisöllisyyttä työnohjaus helpottaa asiantuntijan aivojen kuormitusta.

– Työpaikalla ohjausprosessi voi olla pysyvä elementti. Kun työnohjaus on järjestetty oikein, se kulkee rinnalla vaikka yhteisö muuttuu. Työnohjaus tuo ryhmän yhteen ja sitä kautta säilyy jatkuvuus, Kervinen kertoo.

On merkityksellistä havaita, että suoritukset ja niissä onnistuminen ovat yhteistyötä. Se tulee huomatuksi työnohjauksessa. Aivoille turvallisen yhteisöllisyyden kokemus muodostuu kun ne tunnistavat yhteisön rakenteen. Työnohjaus antaa mahdollisuuden tulkita ja muovata yhteisöä.

Mahdollisuudet avautuvat muutoksissa

Yhdessä työskentely avaa aivojen mahdollisuuksia elää muutoksissa. Aihe palautuu vuorovaikutuksen merkitykseen.

– Yhteisöllisyyden säröytyminen on tunnistettu ilmiö. Sitä aiheuttavat digitaalisen todellisuuden synnyttämät houkutukset, sekä elämän kiihtynyt tahti. Haaste on saada ihmiset kiinnostumaan yhteisöstään ja kokemaan sen kautta yhteenkuuluvuutta. Tähän liittyy olennaisesti myös lisääntynyt itsenäisyys määritellä omia paikkoja työn tekemiselle, sanoo Metanoia Instituutin työnohjaajakouluttaja, organisaatiopsykologi Risto Puutio.

Kanssakäyminen muokkaa vastavuoroisuudellaan kokemusta, mieli on siten ihmisten välisessä suhteessa tapahtuvaa. Metanoia Instituutin tarjonnassa kieli ja kielelliseen vuorovaikutukseen liittyvät ilmiöt ovat koulutusten sisällössä mukana. Muutokset syntyvät puhumalla ja keskustelemalla.

– Organisaatiot ovat kielellisesti rakennettuja. Sanallisen ilmaisun lisäksi työnohjauksessa tapahtuu paljon kehollista ilmaisua. Mieli ja keho kuuluvat samaan kokonaisuuteen, Puutio syventää.

Nykyään tiedetään enemmän puheen ohella tapahtuvan kehollisen vuorovaikutuksen merkityksestä yhteyden muodostumiselle. Monet tunteet ja kokemukset aiheuttavat muutoksia esimerkiksi hengityksessä, sykkeessä ja hormonitoiminnassa. Kaikkiaan ihmisen jako kehoon ja mieleen on keinotekoinen, ihminen on kokonaisuus.

Kaikkea ei tarvitse ratkaista

Ymmärryksen syntyminen on hyvinvointiin kytkeytyvä asia. Kun jokin ilmiö saa yhdessä tuotetun merkityksen, mieli rauhoittuu.

– Voi avautua ymmärrys siitä, että kaikkia ongelmia ei pidä ratkaista vaan ne ovat mukaan kuuluvia jännitteitä, joiden kanssa opitaan elämään ja joita havainnoimalla voidaan oppia yhdessä.

Kun asiat ja ilmiöt tulevat puhumalla sanoitetuiksi, on helpompi edetä, keskustella siitä, miten niiden kanssa voidaan arjessa elää. 

– Työnohjaus on huoltoa aivoille, keskustellen tehtävää työtä, yhdessä ajattelemista puhumalla, Puutio tiivistää.

Puutio sai Suomen työnohjaajat ry:n työnohjaustunnustuksen vuonna 2024 työnohjauksen edistämisestä osana suomalaista työelämää.

Läheisyys lämmittää – myös aivoja

Aivojen hyvinvointiin tähtääviä asioita on viime vuosina listattu trendiksi saakka. Ruutuajan rajoittamista ja levon merkitystä on painotettu, niiden tärkeys on arjessa kiistaton. Aivojen hyvinvointia ei kannata tarkastella vain jaksamista tukevana trendinä.

Selviytyminen oli vuosituhansia aivojen ydintehtävä, ja se ydintehtävä on edelleen koodattu aivojen toiminnanlogiikkaan. Elämäntapamme poikkesi täysin nykyisestä. Ihmiset elivät pienissä yhteisöissä ja yksilön selviytyminen riippui yhteisöstä. Jäsenyys oli elinehto, sen kautta muodostui oikeus ruokavarastoon, lämpöön, huolenpitoon ja yhteiseen elämänrytmiin.

Nykyaikaisessa elämänmuodossa ilmenevä itsenäisyys ei ollut vaihtoehto. Olemassaolo jaettiin yhteisön kanssa.

– Aivoilla on tarve toimia sosiaalisesti. Vaikka yhteys olisi vain yhden tai kahden muun kanssa, tarve voi tulla tyydytetyksi. Jos yhteyttä ei ole, se voi tuntua kehollisina kokemuksina. Saattaa tuntua pahalta, jopa kivulta, olla omassa itsessään, sanoo Kervinen.

Tämä on johdonmukaisessa yhteydessä biologiseen historiaan, jossa aivot ovat aistineet yhteisön moninaisen viestinnän ympäri vuorokauden. Se on tapahtunut ympäristössä, jossa aistiärsykkeitä on tarjonnut vain luonnon rikastama ympäristö.

Aivoja hoitava yhteisöllisyys

Vaikutamme muihin pienilläkin asioilla, esimerkiksi ilmeillä, eleillä, asennoilla ja äänenpainolla. Kanssakäymisessä heijastamme toisiamme. Yhdessäolo muuttaa aivoja. Työnohjauksessa pysähdytään huomaamaan tämä.

– Yhteys muihin tuottaa aivoille paljon hyvää. Kun kohtaamme haasteita työyhteisössä, ratkaisuihin tarvitaan kaikkia.

Aivoilla on sosiaalinen kehitystausta. Lajien kehityksen perspektiivissä ihmisaivot ovat muodostuneet nopeasti. Myös ihmisaivojen koko viittaa sosiaalisuuteen, taipumukseen tehdä tiivistä yhteistyötä.

Työn tekeminen yksin voi olla haaste. Työnohjauksen tarjoama tuki voi helpottaa yksinäistä arkea. Toisaalta aivot ovat äärimmäisen sopeutuva elin, joillekin yksin työskentely on voimavara ja muun elämän sosiaalinen palaute riittää.

– Muiden katseet ja yhteenpelaaminen ovat aivoille tärkeitä. Aivot tarvitsevat sosiaalista palautetta, vaikka se olisi välillä kamppailua. Hankalaa asiaa on helpompi käsitellä kun sitä ymmärtää. Kulttuurievoluutio ja maailman muuttuminen tapahtuvat nopeasti, aivot eivät ole kaikilta osin pysyneet muutoksessa mukana, Kervinen kertoo.

Elämäntavassa, jossa perustarpeiden täyttyminen ei ole enää kyseenalaista, voi syntyä tunne, että jotain puuttuu. Aivojen näkökulmasta se viittaa sosiaaliseen vajeeseen, yhteyden tarpeeseen.

– Pohdinta siitä, mikä puuttuu kun kaikkea on, mutta jokin on silti huonosti viittaa siihen, etteivät kaikki aivoihin kätketyt tarpeet tule tyydytetyiksi, Kervinen sanoo.

Aika ajatella aivoja

– Kaikki meidän ohjaus lähtee aivoista. Kokemukset ja oppiminen muokkaavat aivojen synapseja, eli hermosolujen välisiä yhteyksiä. Jo yhden työnohjauksen aikana aivot muuttuvat, koska synapsien muokkautuminen alkaa heti, kun käytämme aivojamme, sanoo Kervinen.

Aivot ja muu keho kulkevat käsi kädessä, kokonaisuutena. Aivot lähettävät viestejä kehoon ja keho aivoihin.

Ihminen muuttuu koko eliniän ja se muutos tuntuu aivoissa, jolloin aivot muuttuvat. Valinnoilla aivoissa vahvistetaan tai heikennetään ratoja, jotka aktiivisuudellaan ohjaavat tulevaa käytöstä.

– Kun opiskelin biologiaa, neurotiede oli iso ja inspiroiva tutkimuksen ala. Opettajilta sai paljon uusinta tietoa, jota ei ole vielä puettu tutkimusartikkeleiksi. Oli avartavaa päästä katsomaan mitä ja miten tutkitaan. Aivoista tiedetään vielä vähän. Uusi tieto antaa selityksiä käyttäytymiseen. Minua kiehtoo biologisen tiedon vieminen käytännön tasolle.

Neurotiede tarjoaa paljon hyvää tietoa, jota popularisoidaan saataville. Toisaalta on myös paljon tietoa, jota täytyy ensin prosessoida, ennen kuin sitä voidaan yleisesti valjastaa hyödyttämään oppimista ja ymmärtämistä.

Aivojen arvoitus ei aukea tehokkuudella

Ongelmien ratkeamisen lisäksi mahdollisuus liittyä yhteisöön voi muuttaa elämän.

– Ihmisen ei kuulu elää pumpulipilvessä. Aivoissa on valtava potentiaali vastata muutoksiin ja haasteisiin, Kervinen sanoo.

Hän kannustaa työyhteisöjä avoimiin keskusteluihin vaikeistakin aiheista ja työnohjausprosesseihin ennen kuin kriisi on muodostunut. Muutos parempaan työelämään ei ole aina helppo.

Kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä aina ei voi olla helppoa, ristiriitoja ja vastoinkäymisiä tulee, ne kuuluvat elämään. Aivojen äärimmäinen muutosherkkyys on yksilöllisen elämän kannalta merkityksellinen tekijä. Aktiivisuus ja mielenkiinnon säilyminen kertovat aivojen terveydestä.

– Muutosta kannattaa tukea täysin mahdottomaltakin näyttävässä tilanteessa, Kervinen korostaa.

Vaikka Kervinen painottaa työnohjauksessa kriisien ennaltaehkäisyä, pitkällä aikavälillä kriisien puuttuminen ei ole aivojen kannalta mahdollista. Aivot tarvitsevat erilaisia haasteita, jotka ne voivat ratkaista.

Liiallinen aivojen kuormitus aiheuttaa tiedollisia haasteita, aivosumua. Aivosumu on yleisesti käytetty ilmaus tilanteesta, joka voi ilmetä esimerkiksi ajatusten hitautena, keskittymiskyvyn alituisena herpaantumisena, unohteluna sekä luovuuden tai motivaation puutteena.

Toisilta oppiminen keskiössä

– Aivojen muovautuvuuden näkökulmasta ei ole olemassa menetettyjä tapauksia, aina voi tapahtua muutos parempaan. Se voi tapahtua milloin vain, yksi käännekohta riittää, Kervinen sanoo.

Vanhanaikaiselle ajattelulle jossa yksilö leimattiin menetetyksi tapaukseksi, ei ole biologista pohjaa. Aivojen alinomaisen muovautumisen vuoksi ihminen ei ole aina samanlainen, vaan yhä uudelleen aivoissa muodostuu mahdollisuus ottaa jotain uutta käyttöön.

Aivosumun hoitamiseen on paljon ratkaisuja, kestävä muutos parempaan lähtee perusasioista, elämäntavoista ja yhteydestä muihin ihmisiin. Menneisyydessä kerättiin ruokaa tai metsästettiin yhdessä. Aivoissa niiden paikan täyttää muu yhteisöllisyys. Aivot eivät halua tulla jätetyiksi yksin.

– Aivot tarvitsevat muutakin kuin yksin pohdiskelua, on terveellistä oppia muilta ja muiden kanssa.

Kervinen korostaa että aivot haluavat tavata muita ihmisiä. Työnohjausta voidaan järjestää monilla tavoilla. Etäyhteyksin voidaan tehdä paljon ja se on joskus tehokkaampi tapa edistää asioita.

Yhteisen tilan jakaminen antaa kuitenkin aivoille kokemuksen, jossa olemme yhteisössä ja ymmärrämme toisiamme. Kohtaamisen merkitys tulee tunnistaa inhimillisenä perustarpeena.

Aivoille tekee hyvää

• Aika ajatella
• Tila kokea, nähdä ja prosessoida tapahtumia
• Aktiivinen ja säännöllinen yhteisöllisyys
• Huomion kiinnittäminen myös intuitioon
• Terveellinen ravinto ja runsas lepo
• Aistiärsykkeiden rajaaminen oman sietokyvyn mukaan
• Aivoille tasapainoinen ja ennakoitu arki
• Kyky ja halu oppia uutta
• Yli- ja alivireyden tunnistaminen
• Satunnaisesti arkisesta poikkeavat kokemukset

Teksti: Henna Syrjänen