Uuden oppiminen saa juuret kyvystä muuttua

Työnohjaajan tai organisaatioanalyyttisen konsultin koulutus mahdollistaa työskentelyn monenlaisissa yhteyksissä. Kumpikaan tehtävä ei edellytä täysipäiväistä asiakastyötä, vaan uutta osaamista voi soveltaa laajasti työelämään. 

Osaamisen soveltuvuutta kehitetään ja arvioidaan opintojen edetessä. Asiakastyön lisäksi monet ohjaavat ja kouluttavat ryhmiä, kirjoittavat, tutkivat ja käyttävät oppimaansa osana muita palveluita sekä soveltavat osaamistaan oman elämänuran tarkasteluun ja kehittämiseen. 

Työnohjaajakoulutuksesta ystäviä ja ajatuksia

Musiikin maisteri ja työnohjaaja Patrik Stenström osaa kertoa mielenkiinnon uudesta suuntautumisesta paljon. Hän soittaa päätyökseen klarinettia Kansallisoopperan orkesterissa, toimii Muusikkojenliiton jäsenlehden vastaavana päätoimittajana ja ottaa toiminimensä puitteissa valokuvia. 

– Koronan aikana selvitin mahdollisuuksiani ryhtyä psykoterapeutiksi, mutta musiikin maisterin tutkinto ei edistänyt pyrkimystäni. Selvittelin vaihtoehtoja, jolloin kollegani Pauliina Valtasaari kehotti, että menisin Metanoia Instituuttiin opiskelemaan työnohjaajaksi. Se osoittautui törkeän hyväksi ratkaisuksi. Ryhmämme oli fantastinen. Koulutus oli hedelmällinen kylpy uusia ajatuksia, Stenström kertoo. 

Unelmien ja pohjakoulutuksen ei aina tarvitse olla linjassa, kun lähtee toteuttamaan haaveita. Inspiraatio voi viedä odottamattomiin suuntiin. Stenström antoi unelman muotoutua uudeksi suunnitelmaksi, jonka toteutti. 

Työnohjaajuudesta muodostui hänelle sekä uusi ura että täydennys aiempaan osaamiseen. Merkittävä rooli on uusilla ihmisillä, joihin hän koulutuksen aikana tutustui. 

Toimintamallit arvioinnin kohteeksi 

– Elämä on kiinnostavaa ja haluan nähdä kulissien taakse. Olen onnekas, kun olen voinut kehittää itseäni vapaasti. En ole miettinyt eri aloilla toimiessani mihin tämän pitäisi johtaa. ADHD:n takia aivot ovat usein ylikierroksilla. 

Stenström kuvaa työtään työnohjaajana vaihtelevaksi. On tärkeää suhtautua jokaiseen uuteen tilanteeseen avoimin mielin. Kaikki perustuu kohtaamiseen ja keskusteluun. 

– Musiikkialalla ohjattavaa voi ahdistaa koesoitto tai kilpailu, jolloin tarvitaan henkistä sparrausta. Se on keino purkaa ahdistusta akuutissa tilanteessa.  Joissain tapauksissa tilanne voi kroonistua. Työperäinen stressi kuuluu työnohjaukseen niin kauan, kun se ei koettele mielenterveyttä. Työnohjauksessa puhutellaan aikuista työminää, joten kysymykset voivat olla hankalia. Joskus ohjattava havahtuu siihen, että jännitys aiheuttaa liikaa stressiä ja ongelmat ovat ehtineet muodostua vyyhdiksi. Psyykkinen kireys on muuttunut fyysisiksi vaivoiksi, yöunet menevät ja syntyy oravanpyörä. Jos huoli herää, otan puheeksi psykoterapian tarpeen, Stenström kertoo.

Tuottajasyndroomaksi hän kuvaa tilannetta, jossa henkilö varmistaa muiden hyvinvoinnin oman kustannuksella. 

– Henkilö on usein joutunut kantamaan vastuuta muista jo lapsuudenkodissaan, saamatta siitä kiitosta, eikä osaa odottaa ja pyytää sitä myöhemminkään. Tilanteen tunnistaa siitä, että kun kaikki sujuu häntä ei huomata, mutta jos jokin menee pieleen, hänestä löytyy syy. 

Työnohjaus on mahdollisuus sekä vahvistaa itseään, että tunnistaa avuntarve. Siksi omia toimintamalleja on terveellistä ajoittain arvioida. 

– Kävin itse pitkään psykoterapiassa ennen kun opiskelin työnohjaajaksi. En aseta tavoitteita niin korkealle että pelastaisin maailman, vaan haluan hoitaa omaa elämänpiiriäni hyvin. Riittää kun teen asioita, joista ihmiset ympärilläni saavat henkistä ravintoa. 

Uusi suunta inspiroi 

Kun musiikki ja soittaminen tai muu taide ovat perustavanlaatuisia identiteetin muodostumisessa, työn vaihtaminen voi tuntua mahdottomalta. Sama pätee muillekin aloille, joiden osaaminen vaatii pitkäaikaista työtä ja sitoutumista.

Stenström rohkaisee avaamaan uusia ovia, itsensä haastaminen vahvistaa identiteettiä. Muutos voi herättää uuden ja yllättävän motivaation. Muuttuvissa tilanteissa tarvitaan apua arviointiin ja uudelleensuuntautumiseen. 

Asiakkaat tarvitsevat erilaisia asioita, kommunikoinnin avaamista, ryhmässä keskustelua vertaistukena, työnohjaaja auttaa kirkastamaan fokusta tai kartoittaa muutoksen mahdollisuuksia. 

– Luovilla aloilla ohjaus voi olla myös yksittäisen traumaattisen mokan purkamista. Valmennan, sparraan, ohjaan, olen läsnä ja keskustelen tilanteen mukaan. Iso rooli on jo sillä, että katson silmiin ja sanon, että olet oikealla tiellä, sinä riität ja kyllä sinä tästä kaikesta selviät, koska olet uskaltanut alkaa ottaa vastuuta omasta elämästä ja tunteistasi. Olet kuin Lokki Joonatan! Työnohjaaja ei toimi omasta erinomaisuudesta käsin, vaan omasta keskeneräisyydestä käsin. Vertaisena, Stenström täydentää.

Tuloksia nimityksistä riippumatta 

Työnohjauksen sisältö ja laajuus vaihtelevat niin paljon, että sanana työnohjaus kertoo vähän. 

 – Sanana työnohjaus on todella huono. Itse käytän duuniluotsia, jolla tarkoitan, että hyppään ohjattavan laivaan mukaan, autan karikoiden ohi ja häippään kun minua ei enää tarvita, Stenström kertoo. 

Työnohjauksessa ja organisaatioanalyyttisessa konsultoinnissa on kyse työelämän kehittämisestä. 

– Työnsisältöjä analysoidessa ja kehitettäessä nimityksillä ei ole väliä, organisaatiopsykologi ja työnohjaaja Jukka-Pekka Heikkilä Metanoia Instituutista sanoo.

Hän painottaa, että molempia tarvitaan, keskimäärin muutokset työympäristöjen modernisoituessa ovat yhä kokonaisvaltaisempia liittyen oman työn muutosten lisäksi niin yhteiskunnallisiin muutoksiin kuin organisaation teknisiin toimintaedellytyksiin.

Siksi kyvykkyys suhteessa uusiin osaamistarpeisiin vaihtelee paljon, mutta yhteistä on tarve ymmärtää muutosta omaa tehtävänkuvaa laajemmin. Vaikeudet sopeutua muutokseen voivat ilmetä ajanpuutteena tai haluttomuutena oppia yksityiskohtia.

Työn käytyä rutiininomaiseksi, liian suppeaksi omaan osaamiseen nähden, kapealta tuntuva työnkuva voi ahdistaa koska intuitiivisesti ymmärtää muutostarpeiden olevan laajempia.

Näissä tilanteissa työntekijöitä voidaan auttaa työnohjauksella ja konsultoinnilla.

Työidentiteetti kohtaa aina rajoja 

Modernit työympäristöt vaativat valmiuksia ajatella asioita uudella tavalla.

– Oppiminen on muutosta. Ymmärryksen jäsentäminen suhteessa muuttuvaan maailmaan on aina myös henkilökohtaista, siksi muutokset ja niiden mittasuhteet koetaan eri tavoilla, Heikkilä jatkaa.

Työntekijöillä on erilaisia ja muuttuvia näkökulmia työhön, joiden kehittymiseen työnohjaus on loistava apu. Työelämässä täytyy muodostaa koordinoituvia käsityksiä omasta ja työyhteisön kyvykkyyksistä muuttuvissa tilanteissa.

– Koska kaikkea ei voi hallita, eikä kaikkia näkökulmia voi ottaa huomioon on hyödyllistä tunnistaa miten ymmärryksellä on rajansa, joiden ylittäminen on samalla kutsuvaa ja kivuliasta. 

Työnohjaajaksi tai organisaatioanalyyttiseksi konsultiksi opiskelua edeltää tiedostaminen, että nykyinen osaaminen on arvokasta, mutta riittämätöntä erilaisuuden ja muuttuvien tarpeiden äärellä.

Työnohjaajakoulutuksessa painottuu hieman enemmän ihmisten kokemuksellinen suhde työelämään, yksilön metaymmärrys muutoksesta ja sen luonteesta. Organisaatioanalyyttinen konsulttikoulutus nostaa enemmän esiin yhteisölliset muutosprosessit ja  yhteisöllisten ajattelumallien kehittymisen. 

Opitaan edellytyksiä sille, miten yhteisöjen toimintakulttuurit voivat kehittyä ja yhteisölliset kyvykkyydet mahdollistuvat arjessa.

Pienet merkit arjessa 

Vuoropuhelu arjen suunnittelijoiden ja toimijoiden välillä on tärkeää. Kun yhteistä ajattelua muodostuu keskustelun kautta, on helpompi ymmärtää kokonaisuutta.

Heikkilä sanoo hallinnan tunteen olevan yksi työelämän perustarpeista. Tunnetta tarvitaan, vaikka samalla ymmärrettäisiin muutoksiin liittyvä ennakoimattomuus.

– Muutos on vääjäämätöntä. Rutiineihin keskittyvissä toimintakulttuureissa ei yleensä kehity kykyä huomata miten uudet, yllättävät ja erilaiset asiat tulevat osaksi arkea. Hallinnantunne suhteessa uuteen mahdollistaa asioiden mielekkyyden, koska silloin koetaan toimijuutta, kyvykkyyttä vaikuttaa asioihin.

Heikkilä kuvaa työelämää virtana, johon työntekijä on veneellään ajautunut. Virran vahvuus ja suunta ovat hänen vaikutuksensa ulkopuolella, mutta hän voi ryhtyä ohjaamaan venettä.

Ohjattavuus syntyy valmiuksista havaita pieniä merkkejä, reagoida niihin ymmärtäen ja oppien. Uudet asiat ja tilanteet pystytään sittenkin ottamaan haltuun.

Itsensä kehittäminen on merkki maailman ymmärrettäväksi tekemisestä ja hallinnan tunteen muodostamisesta.

Teksti: Henna Syrjänen